Louis
Istuin Liamin kämpän keittiönpöydän ääressä. Odotin, että Harry ja pojat saapuisivat. ''Käyn katsomassa ulkoa mikä niillä kestää. Ainakin auto on jo tullut pihalle.'' Liam sanoi ja hymyili minulle. ''Okei'' Sanoin hermostuneesti. ''Hei hyvin se menee. Harryllä on ollut sua yhtä kova ikävä.'' Liam sanoi antoi minulle halin. Halasin häntä takaisin tiukasti. Oveen koputettiin. Liam irroittautui halista ja hymyili minulle kun lähti kävelemään ovea kohti. ''Hei Harry kuis sulla menee?'' Liam sanoi iloisesti. Sydämeni alkoi lyödä hyvin nopeaa. En ole kuullut Harryn ääntä pitkään aikaan. Nousin jo valmiiksi tuolilta, koska haluan vain halata tuota kihara päätä enkä ikinä päästää irti. ''Hyvin menee, paitsi vähän kyll masentaa tuo ilma ulkona..'' Harry sanoi. Hänen äänensä on yhtä seksikäs kuin muistinkin. ''Kiva kuulla ja juu niinhän tuo on.'' Liam sanoi. ''Noniin tulkaahan peremmälle ja keksitään jotain hauskaa.'' Liam sanoi iloisesti. ''Mutta sitä ennen meille on sulle yks juttu.'' Kuulin Niallin sanovan. ''Mene keittiöön. Sun yllätys odottaa siellä.'' Dan sanoi iloisesti ja voin myös kuulla hänen hymyilevän samalla. Kuulin nopeat askeleet jotka lähestyivät keittiön ovi aukkoa. Ovelle ilmestyi Harry. Hänellä oli päällänsä minun vaatteeni. Kyyneleet nousivat silmiini. Oliko hänellä niin kova ikävä.. Tunnen itseni ihan hirviöksi. Nostin katseeni niihin ihaniin vihreisiin silmiin jotka nyt olivat täynnä kyyneliä. ''Lou?'' Harry sanoi kuiskaten. ''Hazz'' Sanoin ja menin halaamaan häntä. Halasin häntä tiukasti ja hän halasi takaisin hyvin tiukasti. ''Oli niin kauhea ikävä'' Harry sanoi ja kuulosti siltä kun hän sanoi nuo sanat väkisin. En vastannut mitään. Kuuntelin vain hänen nopeaa sydämen sykettä. Hänen käsivarsien suojassa on vain hyvä olla. En halua tästä ikinä pois, mutta tiedän jo nyt että joudun tästä vielä pois. Tämä ei kestäisi ikuisesti.
Louis nykyhetki.
Poikani talutti minua sisälle kotiini tai siis kotiimme. Asuihan Harrykin täällä. Tai ainakin minun mielestä tämä oli vielä meidän vaikka hän ei enää täällä ole. ''Isä?'' Harold sanoi samalla kun hän talutti minua ylös portaissa. ''Niin rakas'?' Sanoin. Harry opetti tämän minulle, että minun pitäisi kutsua poikaamme ja tyttöämme rakkaiksi hänenkin puolestaan eli aina. ''Voitko nyt kertoa minulle miten tapasitte Isän kanssa?'' Harold sanoi. Huokasin ja tunsin taas sen raskaan kiven sydämelläni. Harryn muistelu sattui. Hän olisi ansainnut parempaa, mutta hän valitsi minut. Kaikkien vuosien jälkeen hän valitsi minut. Sen tuntui hyvälle, mutta samalla se särki sydämeni. Halusin hänen olevan onnellinen ja sitä hän olikin, mutta viimeiset vuodet hän vain kärsi enkä minä suostunut päästämään irti. Rakastin häntä liikaa, ja ajatuskin siitä että en saisi enää herätä hänen vierestään kauhistutti minua. Rakastan häntä edelleen. Hän on kaikkeni lapsiemme lisäksi. ''Olen pahoillani poika, mutta Isäsi muistelu vain tuo..'' Sanoin ja Harold keskeytti minut. ''Tiedän anteeksi.'' Harold sanoi ja laski katseensa portaisiin. Hän laski minut istumaan pyörätuoliin joka odotti portaiden yläpäässä. ''Oletko varma, että haluat olla täällä?'' Harold sanoi. Kyyneleet nousivat silmiini kun muistelinkin sitä vihreä silmäistä kaunista olentoa. Olen hänen kuolemansa jälkeen ripustanut kaikki kuvat mitä meistä ja hänestä oli niin seinille ja hyllyille. ''En.. Haluan Isäsi luo.'' Sanoin ja murruin itkuun. Tätä minä pelkäsin. On jo kulunut 10-vuotta siitä kun Harry kuoli, ja olen siitä lähtien pelännyt että hajoan joku päivä Haroldin tai Rosen edessä. En halunnut enää elää. Olen jo niin vanha ja Rosekin on jo saamassa toista lastaan ja Harold ensimmäistään. ''Isä rakas..'' Harold sanoi ja halasi minua.
Harry
Louis halasi minua ja minä häntä. Tätä olin toivonut jo pitkään. Saada olla hänen kanssaan. Hän tuoksui niin hyvälle ja tuntui siltä kuin olisin vihdoinkin kotona. ''Minullakin oli ikävä sinua Hazz'' Louis sanoi melkein kuiskaten. Kyyneleet vain tulivat silmistäni enkä voinut estää niitä. Vain yhden biisin sanat pyörivät päässäni, Louis oli minulle se valo joka piti minut hengissä.
''The darkness can be such a lonely place on your own. I'll be your compass so you'll never feel alone''
Nuo sanat vain pyörivät päässäni. Louis irroitti meitä vähän. Katsoin häntä silmiin. Hän varvisti ja toi huulensa omilleni. Vastasin suudelmaan hyvin hellästi.
