Verikoe (TAUOLLA)

LUKU 3 - Kyläilyä

Olen oppinut tästä koulusta monta tärkeää seikkaa; Ernie on kusipää, tappeluita tapahtuu yllättävän usein, Möhkäle on ihan hyvä opettaja, Hissukaksi kutsuttu (jonka tunnilla en tosin ole käynyt) on pahin, Thomas-nimisestä pojasta kannattaa pysyä kaukana, Quintessan ja hänen kaveriensa porukan kanssa ei kannata vängätä ja torstaisin ruokalassa on kahden vaihtoehdon sijasta kolmas erikoisruoka, joka on yleensä ihan hyvää. Sally on kertonut minulle tämän kaiken. Hän kutsui minut luokseensa kylään tänään, menen sinne puolen tunnin päästä. En tiedä hänen kodistaan paljoakaan, mutta se on melko lähellä, kerrostalossa ja hän asuu veljensä kanssa. Veljestäänkin Sally on kertonut ainakin sen, että hänen nimensä on Sean. En ole vielä kehdannut kysyä, ovatko he vampyyreita, mutta ehkä se selviää pian.

En tiedä, kuuluuko minun laittautua sen ihmeellisemmin, mutta ainakin korjaan meikkiäni ja vaihdan housuni, joihin on mennyt ruokaa. Mustat farkut saavat kelvata, minun täytyy ehtiä syömäänkin. Syön pikaisesti omenan ja sitten lähden pienestä asunnostani kohti Sallyn ja Seanin taloa.

Painan sormellani ovikelloa ja yllätyksekseni oven avaa Sallyn sijasta Sean. Ennen kuin kumpikaan meistä ehtii sanoa mitään, Sally tulee tönäisemään Seanin pois ovelta ja sähähtää hänelle.
"Kiva, että pääsit tulemaan! Tule tänne, ignooraa veljeni ja takin voit pistää tuohon" hän sanoo osoittaen naulakkoa johon minä ripustan takkini.
Menen Sallyn perässä hänen huoneeseensa. Suoraan ovea vastapäätä on sänky, jossa on yllättävän paljon tyynyjä. Purppuranpunaiset seinät luovat kotoisan tunnelman ja pakko myöntää, että koko huone on nätti ja hyvin sisustettu. "Avaanko tietokoneen?" kuulen Sallyn kysyvän. Nyökkään pienesti. Sally ottaa valkoisen työpöytänsä laatikosta pienen läppärin, laittaa sen pöydälle ja käynnistää sen. Taidan olla psykopaatti tai jotakin, mutta kuvittelin hänen huoneensa paljon synkemmäksi, lepakkoverhoilla ja punamustalla värimaailmalla. Kuinka väärässä olinkaan; Sally itsekään ei enää näytä niin kalpealta kuin aluksi. Ehkä se oli auringon ja vitamiinien puutetta - silmätkin ovat punaisen sijasta selvästi ruskean sävyä.
"Mennäänkö YouTubeen? Vai trollailemaan keskusteluja? Vai katsotaanko vaikkapa Twilightiä, Sean osti koko saagan eilen. Hän on kovin kiinnostunut vampyyreistä, hän hankki tummanpunaiset piilolinssitkin, vaikka ennen hänellä oli siniset silmät ja silmälasit piilareiden sijasta", Sally selittää.
"Ihan sama, mennään vaikka YouTubeen", sanon. Taidan näyttää aika hämmästyttävältä, kun ymmärrys leviää kasvoilleni. Eivät he todellakaan mitään vampyyreja ole - mitä minä oikein sekoilin? Tunnen itseni hyvin typeräksi.
"Katsotaanko vlogeja, pelivideoita, sketsejä vai jotain haasteita?" tyttö kysäisee ja siirtää punertavanruskeita hiuksiaan korvan taakse.
"Pelivideoita? Katsotko sinäkin niitä? Onko sinulla joitain pelejä?" kysyn uteliaasti. Itse olen pelaillut ainakin CODia, GTA:ta LOLia ja tietenkin Simsiä ja pelaaminen on minulle kuin harrastus. Enää en ole pelaillut niin paljoa, sillä uusi koneeni ei ole pelaamista varten, eikä minulla aikaa muutenkaan olisi.
"Juu, GTA, Fifa, CoC ja vanha kunnon MineCraft ovat aika hyviä, minulla on ne kaikki. Ja Sims on hyvä, ainakin se uusin, nelonen siis, vanhoista en niinkään tykkää", Sally selittää innoissaan ja hymyilee. Bingo. Hän pelaa myös Simsiä ja GTAta.
"GTA on ihan kiva, mutta onko sinulla siis Sims 4?" kysäisen.
"Tietenkin, se oli pakko saada, kun se levisi YouTubeen ja kaikki pelasi sitä niin tykästyin siihen."
"Onko sinulla paljon lisäosia?"
"Kolme uusinta. Ei muita."
"Minulla on vain se ensimmäinen! Ja tietenkin custom contenteja on vino pino."
"Minä en ole jaksanut ladata niitä, vaikka ne ovat tosi hienoja."
"No, pelataanko sitä?"
"Okei, pelataan vaan", Sally päättää, sulkee selaimen ja avaa Sims 4:n.