Verikoe (TAUOLLA)

LUKU 5 - Huijari

//jippii, hankin vihdoin elämän (tai pääsin siitä eroon, miten vaan) ja jatkoin tätä. lukuja tulee jatkossa tasaisemmin. tässä siis hui, jari-luku xd (sry, oon väsynyt)

Teen itselleni iltapalaksi leipää ja jogurttia. Eilen oli perjantai, joten nyt on viimein viikonloppu. Ihanuutta. Menen isksyömisen jälkeen katsomaan, mitä telkkarista alkaa. Ei mitään kovin mielenkiintoista, mutta laitan Huippumalli Haussa pyörimään taustalle, ettei olisi niin hiljaista. Menen ottamaan pyykit narulta vaatekaappiin ja siivoan keittiötä hieman. Loppuilta menee rauhallisesti, mutta minulla ei ole enempää tekemistä, joten menen aikaisin nukkumaan.

Herään ja katson kelloa. Se on jo 11.30. Nukun aina todella pitkään, kun on mahdollisuus. Menen vessaan pesemään naamani ja harjaamaan hampaani. Siistin myös yön mylläämiä hiuksiani ja laitan ne poninhännälle taakse. Olen energisempi kuin pitkään aikaan. Nyt olisi hyvä siivota tai tehdä kotitöitä, mutta mitään ei tarvitse tehdä. Kaikki on siististi.

Muistan yhtäkkiä Seanin "uhkauksen". Hän on ilmeisesti tulossa tänne. Minua ei oikeastaan kiinnosta tavata häntä, joten taidan lähteä vähän ennen kuutta jonnekin. Siihen on tosin vielä pitkä aika.

Voisin leipoa vaikka muffineja, sillä minua alkaa tympiä tämä tekemättömyys. Tongin leivontakirjasta reseptin niitä varten ja haen aineksia kaapeista. Otan sieltä myös kulhoja sekä desimitan ja alan leipomaan.

Nyt muffinit ovat olleet suunnilleen 20 minuuttia uunissa, joten on aika ottaa ne sieltä ulos ja koristella. Tongin hyllyjä ja löydän sieltä pähkinöitä. Ripottelen niitä hieman muffinien reunoille. Jokaisen keskelle laitan yhden mansikan. Katson kelloa ja huomaan sen olevan puoli kaksi. Laitan muffinit jääkaappiin ja menen huoneeseeni. Päätän avata koneen ja alan pelaamaan GTAta.

Olen pelannut ainakin kolme tuntia, kun minulle tulee taas nälkä. Huomaan, että kello on kuusi. Voi hitto. Koska asun kerrostalossa, ei minulla ole takaovea tai muutakaan... pakoreittiä. Minun on avattava ovi, kohdattava hänet ja toivoa hänen lähtevän yksinkertaisella pyynnöllä. Tai sitten voin piiloutua ja olla "jossain muualla". Odotan jännityksessä noin viisi minuuttia, mutta Seania ei kuulu. Huokaisen helpotuksesta ja kävelen jääkaapille ottaakseni sieltä jotakin syötävää. Päädyn kahteen voileipään. Menen istumaan ruokapöytään ja otan tietokoneeni esiin. Katselen hetken uusimpia YouTube-videoita, kunnes puhelimeni soi. Tuntematon numero. Päätän kuitenkin vastata.
"Haloo?" kysyn luuriin.
"Moi, Marie", kuuluu ja kauhukseni tunnistan Seanin äänen, "Sori, että kestää. Tulen sinne viiden minuutin päästä!"
"Mitä?" kysyn pöyristyneenä, mutta hän vain sulkee puhelimen. Olettaako hän, että minua haittaa, ettei hän tule? Kuka hän luulee olevansa, ajattelen ja alan miettimään vaihtoehtojani. Piiloudunko, ignooraanko vai menenkö naapuriin? Kello on 14 yli kuusi. Nyt 15 yli. Minuutit käyvät vähiin. Tuntuu, kuin minut olisi sidottu aikapommiin, mutta räjähdyksen sijasta joudun tapaamaan Seanin. 

Puhelin soi uudestaan. 
"Hei!" kuuluu ääni. Se on Sally.
"Moi", sanon.
"Mitä kuuluu?" hän kysyy arkisesti.
"Ihan hyvää, paitsi että", sanon ja pidän miettimistauon, "menikö Sean juuri jonnekin?"
"Häh? Ei, en tiedä. Hän meni herätessään Willowille kylään", Sally sanoo ja hämmennyn.
"Willow?" hämmästelen.
"Seanin tyttöystävä, ei ole meidän koulussa", tyttö selittää ja hämmästyn entistä enemmän. 
"Ne alko tapailemaan mahtavat kaksi viikkoa sitten", Sally sanoo sellaisella äänellä, että voin kuvitella tämän virnistävän luurin toisella puolella.
"Ai..." sanon ja alan yhtäkkiä ihmettelemään, miksi minulle tulee tuosta tiedosta niin tyhjä ja pettynyt olo. Sean... Miten hän on saanut tyttöystävän? Vaikka toisaalta, eipä se ole loppujen lopuksi ihme. Oudosta käyttäytymisestään ja pukeutumisestaan huolimatta hän on ihan ok. Ainakin ulkonäöltään.
"Mutta miten niin?" Sally kysyy, "Miksi olet kiinnostunut?
"Mh, hän sanoi eilen tulevansa luokseni kylään kuudelta, mutta eipä häntä näy", tuhahdan. 
"Muuten, voitko olla huomenna? Haluaisin käydä joskus sinunkin luonasi"
"Eiköhän se käy", sanon. "Mutta minun pitää nyt mennä. Moikka", sanon ja suljen puhelimeni. Eli Sean vain huijasi minua.