Verikoe (TAUOLLA)

LUKU 7 - Totuus

// vähä asiaa näin alkuun. Nimittäin kiitos superisti niistä kommenteista ja voteista, vaikka niitä ei ole vielä niin paljoa, se merkkaa mulle tosi paljon, että tätä luetaan! Antaa kans paljon motivaatiota ja inspistä, siksi teen nyt näitä lukuja näin useammin❤ Pidempiäkin lukuja koitan väsätä, mutta mennäänpäs takaisin Marien elämään!

"MITÄ IHMETTÄ SUN PÄÄSSÄ LIIKKUU?" Sallyn viestissä lukee. Sean on ilmeisesti kertonut hänelle. Mietin juuri ihan samaa. Mitä Sean tarkoittaa feikkirakkaudella? Aiommeko oikeasti pussata julkisesti vai sanommeko vain "Jee jee, olemme pari" kaikille? Tekisi mieli kertoa Sallylle, mutta en voi. Tai en halua. Tai kumpaakin.

Koska tänään on sunnuntai, huomenna on koulua, hiukan pidempi päivä kuin yleensä. Laitan koululaukkuni valmiiksi ja teen iltapalaa, avokadosmoothie ja sämpylöitä. Syön ne nopeasti selaillen Instagramia ja menen lukemaan jotain kirjaa, minkä löysin kaapeistani.

"Sisälläni on myrsky. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Voinko sanoa olevani turvassa? Onko Brad luotettava? Se minun on selvitettävä tässä ja nyt.
"Hei Brad", sanon kohtalokkaasti ja poika kääntyy minua päin.
"Hei, Evance", hän lausuu nimeni kuin se olisi jotain hyvin kaunista ja herkkää, "Et varmaan halua kastua, tule tänne!" hän jatkaa ja viittoo minut sateenvarjonsa alle. Varjo on niin pieni, että minun on istuttava hänen syliinsä mahtuakseni sen alle.
"Voit olla siinä", hän sanoo pehmeästi. En tiedä edes miksi, mutta tämän hunajainen ääni saa minut rauhoittumaan hiukan. Niin, että "nukahdan" suoraa siihen, hänen syliinsä, että hän ei voi liikkua. Olemme niin lähellä; voin kuulla hänen sydämensykkeensä. Hän silittää päätäni ja en voi olla ajattelematta aina niin negatiivisesti. Mutta nyt olen oikeassa. Tämä ei tule päättymään vuosienkaan päästä. Tämä päättyy nimittäin jo minuutin päästä. Tämä kaunis ja herkkä hetki."

En voisi samaistua tekstiin vähempää, en tule koskaan olemaan tuossa tilanteessa. Tajuan, kuinka surullienn olen tajutessani, että olen "varattu" mahdollisesti vuoden. Ylikin. Tai vähemmän. Mutta se ei merkitse, en kuitenkaan ole "kumppanini" kanssa edes oikeasti. En tiedä, harmistunko siitä, että Sean ei ole oikeasti kanssani vai siitä, että kukaan muu ei voi olla. Ehkä kummastakin.

Heitän kirjan yöpöydälleni ja mietin maatessani sängyllä elämääni. Saanko koskaan sielunkumppaniani?

Puhelimeni - joka on myös pöydällä - piippaa. Sean. Sally. Joku Eva Parker luokan ryhmässä. Mutta ne eivät edes haittaa, kun huomaan alimman nimen viestin lähettäneissä: Willow Sparks.

"Anteeks mitä sä teet? Ootko niiku se Sallyn kaveri, Marieyuna SnapChatissa? Oletetaan niin. Mut kai sä tajuut, et seurustelet raiskaajan kanssa? En suosittele, Sean on idiootti ja haluun olla hyvä ystävä ja ihminen ja sanoa JÄTÄ SE."

Naputan nopesti vastauksen.
"Miten sä jaksat levittää tollasta paskaa? Sean ei raiskais ketää, se kerto jo oman näkökulmansa tarinasta ja uskon sitä paljon mielummin ku sua, oot vaa katkera ja tajusit failannees ku jätit Seanin." Nauran, Willow on säällittävä.

Willow Sparks kirjoittaa...

Käyn välissä katsomassa Sallyn viestin.
"Ohgod, oot nähny ton ylemmän, mut ignoorannu! Veiks mun veli sut oikeesti, miten voit ees rakastaa sitä? No, omapaha on elämäsi." Vastaan äkkiä: "Hej, rauhoitu, Sean on söpö. Tiedän kyllä mitä teen."

Willow kirjoittaa... Vieläkin. Käyn katsomassa, kuinka luokan ryhmässä kysytään läksyjä, mutten jaksa vastata. Sean on lähettänyt viestejä:
"Hey bbe"
"Mitäs teet?"
"Sally ei tykkää."
"Kohta treeneihin"
"Oke meen jo, moikka"
Lähetän "Uu, luin äsken jotain kirjaa. Sallyn reaktio... Mut oke nähää bbe."

1 VIESTI Willow Sparks! Avaan viestin ja sieltä paljastuu kunnon romaani.
"Ihan sama, ota sitten toi puoli. Yritin kerranki olla ystävällinen, mutta mulle vaa valitetaa -.- Omapaha elämäs, mutta pilaat sen kyllä nyt totaalisesti. Ja muaha et ainakaan voi syyttää. Kahden viikon päästä voin hemmetti sanoo... mähä varoitin! Mut ihan sama, ei kuulu mulle, mut muaki sais välillä kuunnella. No, huonoja öitä, ehkä tulevaisuudessa nähdään ja voin vaa lässyttää sulle kuinka väärässä olit. Hiton lapsi, oot varmaa joku -05! Oke ei, mut nuori ja et haluu tulla raskaaksi, niiku mä oisin voinu tollasen kaa, mut OMAPAHA ELÄMÄS!"
Nauran. Nauran niin paljon. "oma elämäs" ja sitten saarnausta. Tietäisipä totuuden. Vastaan:
"Hah, kuten sanoin, luotan Seaniin. Meneppäs nukkumaan, menos on aika väsynyttä, kun puutut mun elämään" Willow vastaa heti. "Just joo. Ja sen idiootin takia oon joutunu lähettää ainaki 666 snäppiä, kun kaikkia kiinnostaa ja mua kuunnellaa, mut jotkut ei vaa suostu ymmärtää -.-" En jaksa enää vastata hänelle, en edes usko häntä.

1 VIESTI Sean♡! "Tuu meille, otetaa vähä lavastuskuvia". Ihmettelen, mitä hän tarkoittaa, mutta vastaan "Ok" ja menen Sallyn ja Seanin talolle.

"Ai, prinsessa Pölkkypää tuli prinssinsä luokse", Sally nälvii.

"Älä väitä tän menevän meidän ystävyyden edelle", sanon ja menen halaamaan Seania. 

"Hei, kulta", hän sanoo pussaan häntä poskelle. Katson häntä ei-kai-ollut-liikaa-ilmeellä, mutta häntä ei näytä haittaavan. Sally pyörittää silmiään ja menee huoneeseensa ja minä menen Seanin kanssa tämän huoneeseen.

En ole koskaan käynyt Seanin huoneessa. Nyt on sekin nähty. Nurkassa on pieni sänky, jossa on tummansininen päiväpeite, sen vieressä puinen yöpöytä ja ikkunan edessä siihen sopiva lipasto. Lasisella työpöydällä on tietokone, jossa on auki YouTube. 
"Mitä sä meinasit niillä kuvilla?" kysyn arvioiden samalla huonetta.
"No siis, ajattelin, että me otettaisiin joitakin kuvia yhdessä ja laitettaisiin sitten nettiin. Sana leviäisi nopeammin", Sean selittää ja nyökkään.
"Mutta ennen sitä, selitäppä vielä", sanon ja Sean kohottaa kulmiaan hämmentyneenä, "mitä sinä yönä oikeasti tapahtui?"
"Noh... Taidat olla turhan nuori", Sean sanoo.
"Häh? Raiskasitko sinä oikeasti Willowin?", kysyn katsoen häntä ihmeissäni.
"Mit- Ei! En todellakaan!" Sean kiljahtaa.
"No mistä hän sitten suuttui?"
"Siitä, että... Äh, ei mitään", Sean sanoo vielä nolostuneempana, kuin puhuessaan seksistä.
"Öh, okei?"
"No, otetaan nyt niitä kuvia", hän ehdottaa ja ottaa puhelimensa. Hän avaa kameran ja tulee taakseni ottaakseen selfien kanssani. Laitan huuleni niin törrölle kuin saan ja Sean suutelee poskeani ottaessaan kuvaa.
"Aww", sanon nähdessäni kuvan. Sean postaa sen Instagramiin. Hän merkkaa minut, tunkee pari hashtagia ja saa heti muutaman tykkäyksen.
"SEAN!!!" Sally huutaa. Hän taisi juuri avata Instagramin.
"ÄLÄ VIITSI!" Sean huutaa takaisin.
"No, menenkö minä nyt, kun kuva on otettu?" kysyn ja naurahdan heti hölmölle kysymykselle.
"Mitä? Et tietenkään!" Sean huudahtaa ja jatkaa nolona, "Tai siis, en halua, että lähdet."
"Okei", sanon ja hymyilen. Sean tahtoo olla kanssani, ajattelen, tästä saattaa tulla todellinen juttu, mietin ja jopa innostun hieman. Minun on vaikea myöntää se, mutta olen saattanut olla ihastunut Seaniin koko tämän ajan. Tai siitä lähtien, kun kävin Sallyn luona.

Mietin vain ja ainoastaan, ajatteleeko Sean samoin.