You're just a beautiful mistake. (finnish larry story)

Niall

Harryn näkökulma

Raotan silmiäni. Katselen ympärilleni. Huomaan olevani aivan vieraassa huoneessa. Olen Louisin huoneessa. Käännyn katsomaan tuota tuhisevaa vanhempaa poikaa. Kaikki viime illan ja yön tapahtuvat tulevat mieleeni. Hengitykseni tihenee, kun ajattelen viime yötä.

Katson Louisin kasvoja jo toista tuntia putkeen. Ne ovat kauniit. Alan kuljettamaan sormeani pitkin Louisin kasvoja. Louis herää.

"Huomenta." tuo sanoo hymyillen.

"Huomenta." Vastaan ja suutelen häntä.

**

"Louis mun pitää studiolle illalla."

"Okei Hazza." Louis vastaa.

"Oih, Hazza. Tykkään siitä. Hazza. Mutta siis tuun olemaan studiolla varmaan koko illan. Ja sä tuut tarttee puhelimen jolla ottaa muhun yhteyttä jos sä tarttet. Joten tuu mennää hakee mun huoneesta sulle puhelin." sanon.

"Oikeesti? Onko sulla montakin puhelinta?" tuo kysyy hämmentyneenä.

"Mulle lähetään aina uusin puhelin malli ilmaseks. Jotta joku yritys sais lisää mainontaa. "

"Vähä siistii." Louis vastaa.

**

Astumme huoneeseeni. Tunnen kuinka Louis selaa koko huoneeni läpi katseellaan.

"Kuka toi on? Näyttää kauheen tutulta." Louis kysyy osoittaen lukio aikaista kuvaa minusta ja parhaasta ystävästäni Niallista.

"Se on Niall, mun paras ystävä. Kävi samaa koulua meidän kanssa. Sä kiusasit sitäkin."

"Apua, pystyisikö Niall mitenkään tulemaan tänne. Haluisin pyytää anteeksi." Louis sanoo järkyttyneenä.

"Sä et tiedäkkään miten paljon mä toivosin Niallin tulevan tänne." sanon hiljaa.

"Mitäh! Onko teijän välit poikki tai jotain."

"Niall, tappo itsensä." sanon ja alan itkemään.

**

"Mä muistan sen päivän niin hyvin."

Flahback

Astun sisään Niallin taloon.

"Neill? Ooks missä? Mulla on sulle niin paljon kerrottavaa!" Huudahdan ja alan kävelemään pitkin portaita. Käveltyäni portaat ylös tajuan sen. Niallin luona ei koskaan ikinä ole hiljaista. Lähden kävelemään kohti pojan huonetta. Avaan oven ja näky kuvottaa minua. Paras ystäväni makaa valkoisena, elottomana sängyssään. Pilleripurkkien ympäröimänä, ranteet auki.

"NIALL" huudan itkien.

Flahback ends

"Mä muistan vaan hetkii sen jälkeen. Veren peittämät lakanat. Niallin kylmän ruumiin. Ensihoitajat vievän Niallia pois. Niallin perheen itkevän. Se oli kauheeta." sanon ja purskahdan uudelleen itkuun. Tunnen Louisin halaavan minua.

Tyntyntyyy. 300 sanaa. Wow. Jee.

Iski tälllene outo inspis täällein 'tosi' myöhään.

Vähän surullinen luku. Mutta toivottavasti tykkäsitte. Anteeksi jos on k-virheitä. (Tarkistan aamulla väsyttää nyt liikaa)

Luv u <3

K