Closer || M.C fanfic In Finnish

Luku 2 - Can you see inside?

^^ Danielan asu

Tästä päivästä tulisi helvettiä. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen koulupäiväni. Vaikka lähiseudullani on muitakin kouluja, tietysti se koulu missä minua kiusattiin on ainoa johon pääsen. Arvosanani on ainakin kärsineet kun jouduin väärään porukkaan ja äitini kuoli.

Aamulla laittaudun laiskasti ja yritän viivytellä kaikin mahdollisin keinoin. Lopulta olen kuitenkin meikannut itseni, sitonut siniset hiukseni nutturalle ja pukeutunut (sillä kouluni on yksi niistä harvoista jolla ei tarvitse käyttää koulupukua). Asuuni kuuluu musta printtitoppi, mustat farkkushortsit, mustat korkokengät, käsikoruja ja aurinkolasit. Tietysti myös heitän topin päälle ohuen mustan neuleen ennen kuin poistun huoneesta.

Kukaan, varsinkaan isä, ei saa nähdä arpiani.

Isä heittää meidät koululle, mutta jään ensimmäisenä pois koska kouluni on lähempänä.

"Pärjäätkö sä?" hän kysyy. Nyökkään.

Hän pussaa poskeani ja halaan Emilyä nopeasti. Sitten otan laukun penkiltä ja kiroan mielessäni tulevan päivän. Koulu on edelleen täysin samannäköinen, ja ajatus siitä kylmää minua.

Muistoja, liikaa muistoja.

Kävelen tutun koulunpihan poikki ja huomaan ihmisten tuijottavan. En tiedä tuijottavatko he koska olen uusi, tukkani on sininen vai koska vaatteeni on erilaiset. Tai no, ehkä vähän kaikki tuo yhteensä.

Laitan kuulokkeet korviini ja alan kuuntelemaan Greendayta. Se auttaa minua jättämään huomioitta kaiken ympärilläni olevan.

Koulun sisällä kulkeminen ei tuota minulle ollenkaan ongelmia, ja itse asiassa on helpompaa kuin muistin. Saan rehtorilta tiukat ohjeet, ja valitsen aineet. Tajuan myös että onnekseni täällä kurssit ei ole yhtä haastavia kuin edellisessä koulussani. Rehtori itsessään on vanha, reilusti ylipainoinen mies joka ei juurikaan hymyile.

Onkohan rehtoriksi pääsemisen vaatimuksena huumorintajuttomuus?

"Tajusitko nyt kaiken?", rehtori varmistaa. Nyökkään vastaukseksi, ja hän päästää minut menemään.

"Ainiin, luokanvalvojasi lupasi että saat avuksesi tukioppilaan joka auttaa sinua tutustumaan paremmin kursseihin ja kouluun", hän kertoo. Mieleni tekee väittää vastaan sillä olen ollut tässä koulussa jo monta vuotta, enkä usko minkään muuttuneen. Mutta toisaalta ehkä avusta ei seuraisi mitään pahaa.

Löydän ensimmäisen luokkani helposti, ja istun käytävän penkille odottamaan tunnin alkua, kuulokkeet tiukasti korvissa. Tarkkailen ihmisiä, eikä rehellisesti sanoen mikään taida olla muuttunut. Muutama tyttö yrittää iskeä jotain kundeja.

Fuckboys, ihan selvästi.

Kun katson ympärilleni, näen kaikkien tyttöjen olevan samanlaisia. Ylikiiltävät ja lakasta tönköt hiukset, merkkivaatteet tai huoramaiset vaatteet, kalliit manikyyrit ja ärsyttävän feikki tapa puhua.

Katson yhtä tyttöä, enkä voi kun pyöritellä päätään. Hän ei taida tajuta että kaikki voivat nähdä kuinka feikki hänen rintavarustuksensa on. Hän pyörittelee blondeja hiuksiaan ja kikattaa kimeästi jollekkin ystävänsä jutulle. Hetken päästä hän katsoo minuun.

"Mitä sä lutka oikein tuijotat?"

Kohotan kulmiani. "Sun täytteet pursuaa."

Tyttö tunkee täytteet heti rintsikoidensa sisälle. En voi olla nauramatta hänen nolaantuneelle ilmeelleensä. Hän katsoo minua vihaisesti.

"Sun ei pitäisi nauraa lutka. Sulla itselläsi ei edes ole mitään rintojen kohdalla."

Naurahdan hieman. "Oikeastaan minulla on rinnat, eikä edes feikit niinkuin sulla. Ja sitä paitsi ironista että sä sanot muo huoraksi ja lutkaksi: sun toppi ei jätä melkein mitään piiloon. Mä en hae jätkiltä huomiota pukeutumalla maksulliseksi naiseksi."