Closer || M.C fanfic In Finnish

Luku 7: Lies, lies, lies

Kävelen niin nopeasti kuin kipeä jalkani sallii. Minulla ei ole enää mitään tietoa missä olen, joten pysähdyn vetämään henkeä ja pyyhkimään kyyneleet pois.
Vain hetkeä aikaisemmin näin viholliseni istuvan sohvalle viereeni ja moikkaavan minua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Menin hetkessä paniikkiin ja marssin pois autotallista sanomatta mitään.

Sisälläni on erilaisia tunteita. Vihaa. Pelkoa. Hämmennystä.
En ollut osannut odottaa että Michael kuuluisi Luken porukkaan.

Luke.
Hän valehteli minulle. Tai ainakin jätti ison asian kertomatta.
Tai ehkä hän on pilaillut kustannuksellani tämän koko ajan. Vähän niinkuin entinen "poikaystäväni" Will Canberrassa. Mutta haluan olla ajattelematta häntä.

Ei kai se minun syyni ole että ihmiset joko käyttää minua hyväkseen tai valehtelee.

Tai ehkä se on.
Jack ja Michael olivat oikeassa. Kukaan ei voi välittää minusta aidosti, koska olen arvoton. Ainakin he kertoivat sen rehellisesti.

En yhtään tiedä missä olen, mutta jatkan kävelyä toiseen suuntaan toivoen löytäväni tien kotiin. Kännykästäni on loppunut akku joten siitäkään ei ole apua.

Nostan kepit maasta ja jatkan toiseen suuntaan. Vaikka olenkin tottunut kävelemään kepeillä, se alkaa jossain vaiheessa silti muuttumaan raskaaksi.
Pysähdyn istumaan kylmälle metallipenkille autotien viereen, ja alan keräämään ajatuksiani.

Minun ei olisi pitänyt luottaa Lukeen. Hän, Ashton ja Calum. Kenenkään heistä ei voi luottaa.

Auton tööttäys havahduttaa minut mietteistäni. Tunnistan auton samantien; se on Ashtonin. Mutta kuskin paikalla ei istu Ashton, vaan Michael. Hän avaa ikkunan ja katsoo minuun huolestuneesti. Mutta minä näen todellisuuden hänen ilmeensä takana. Tunnen hänet paremmin kuin moni muu, ja tiedän että hän vain teeskentelee. Hän ei luultavasti tunnista minua, mutta minä tunnistan hänet joutumatta hetkeäkään miettiä. Vaikka hän on muuttunut paljon, ehkä jopa enemmän kuin minä.

Hänellä on nykyään kirkkaanpunaiset hiukset ja kasvot ovat paljon kehittyneemmät. Hänellä on myös kokomusta asu. Poika joka ennen kiusasi minua erilaisuudesta, poikkeaa nykyään massasta huomattavasti.
Auki olevasta ikkunasta huomaan myös Ashtonin viereisellä penkillä, ja kuulen Calumin äänen.
"Dani?" Ashton kysyy. En vastaa, vaan käännän selän ja jatkan kävelemistä. Kuulen oven avautuvan.
"Daniella!" Ashton sanoo tiukasti ja kävelee luokseni.

"Mitä helvettiä oikein tapahtui?"
"Michael Clifford!" Yritän pitää ääneni matalana mutta melkein huudan sen koko kirotun nimen. Ashton katsoo minua hämmentyneenä ja nyt kuulen jo kaksi kolahdusta lisää.
Michael ja Calum molemmat tulivat pois autosta.

"Mitä musta?" Michael kysyy ja tuijottaa inhottavan vihreillä silmillään minua.
"Ootko sä oikeasti noin tyhmä? Vai pelkästään huonomuistinen?" Kysyn vihaisesti. Hän ei vieläkään tajua, joten jatkan:
"Vaikka sä oot muuttunut parissa vuodessa niin se ei tarkota että mä en tunnistaisi suo tai varsinkaan unohtaisi mitä sä teit ja sanoit mulle sillon."

Silloin hänellä välähtää.
"Daniela Comperato?"
"Niin. Ja mä vannon että jos sä tuijotat muo vielä sekunnin pidempään mä revin sun ruman naaman irti," uhkaan.

"Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?" Ashton ja Calum kysyvät samaan aikaan.
"Kysykää Michaelilta," sanon uhkaavasti ja käännän selkäni heille. En lähteäkseni, vaan koska tutut oireet alkavat nopeasti. Pyyhin tärisevin käsin kyyneleet silmistäni.
En halua saada kohtausta hänen edessään. Tai no, oikeastaan kenenkään heistä.
"Daniela ootko sä ihan ok?" Michael kysyy.
"Ihan kuin se suo kiinnostaisi," sanon vihaisesti, mutta en vieläkään käännä selkääni. Näkökenttäni on sumea, mutta erotan luokseni tulleen hahmon olevan Ashton.

Hän yrittää halata minua, mutta torjun hänet samantien.

"Jättäkää mut vaan rauhaan," sanon itkien.
"Mitä helvettiä oikein tapahtuu?" Calum kysyy hiljaa muilta kun istun maahan heivaamaan itseäni raskaasti hengittäen.
"Hän on saamassa paniikkikohtauksen idiootti!" Michael huutaa. Hän istuu viereeni maahan.
"Daniela katso muhun," Michael sanoo rauhallisesti.
Kuulen jotenkin kaukaisesti, että Ashton puhuu Luken kanssa.
"Daniela pliis, katso muo," Michael sanoo anovasti. Hän kuulostaa niin säälittävältä että katseeni kääntyy häneen melkein automaattisesti.

"Mä tiedän että mä satutin suo," hän sanoo hiljaa "pahasti. Mutta vaikka sä et usko muo niin musta tuntuu todella pahalta. Anna mulle vähän aikaa niin mä todistan sen."
Hengitykseni alkaa tasaantumaan, ja katson häneen hämmentyneenä.

Se kuulosti aivan rehelliseltä, mutta niin kuulosti myös Will silloin kun hän kertoi rakastavansa minua.
Valheita, valheita, valheita.

Kun olen jossain vaiheessa saanut oloni taas melko normaaliksi, Luke ilmestyy paikalle. Hän hengittää raskaasti ja on aivan punainen, joten epäilen hänen juosseen pitkän matkan. Tai ehkä hänellä on vain huono kunto.
"Ashton voitko sä viedä mut kotiin?" Kysyn. En luota keneenkään heistä, mutta en myöskään halua kävellä koko matkaa.

"Dani..." Luke sanoo hiljaa. En anna hänelle mahdollisuutta puhua loppuun.
Mahdollisuutta valehdella lisää.
"Mä oikeesti luotin suhun, ja mä teen sitä harvoin. Ehkä koska mä luotan vaan idiootteihin niinkuin sä," sanon vihaisesti.
"Dani pliis mä voin oikeesti selittää. Anna mulle mahdollisuus."

Pyöritän päätäni. "En, koska sä et voi selittää sitä. Tai muuten sä olisit kertonu jo aluksi miksi sä oot Michaelin kaveri. Sä et olis vaivautunut hakemaan mun luottamusta ja salaamaan sitä."

"Dani-"

"Ei. Ashton vie mut kotiin. Ja älä luule että mä aion kuunnella sun valheita. Mä oon joutunu kestämään niitä elämäni aikana ihan tarpeeksi."

* * *

Tuli melko tylsä ja lyhyt luku.. mut ainaki sain kirjotettuu pitkästä aikaa :D julkasin muuten uuden fanficin tänään nimeltä safety pin. Se on lukesta ja löytyy tuolta proffasta jos haluutte käydä kattoo♡

Ja niinku aina, muistakaa votee jos tykkäsitte ja palaute on aina tervetullutta :)