Aurinko paistoi. Havu heräsi auringonpaahteeseen turkissaan. Edellisen päivän taistelusta saadut haavat kirvelivät. Havu alkoi nuolemaan haavoja ja toivoi, että ne paranisivat pian. Hän venytteli. Sitten hän lähti pesästä, jättäen Kurpitsan ja Oksan tuhisemaan itsekseen unissaan. Aukiolla olivat jo Jalava, Hiirenkorva ja Omena. "Hei, Havu!" Omena huikkasi. "Tänään on kuulemma hyvä riistanpyyntipäivä."
Havu huokaisi syvään. Hän käveli metsään. Havu tunsi turkissaan lempeän kevättuulen. Mutta tuulen mukana tuli myös kissan haju. Hän ei ollut yksin. Haju tulee tuolta, Havu ajatteli. Hän lähti hiipimään vaanimisasennossa kohti pensasta. Sitten hän loikkasi pensaan päälle. Oksat olivat teräviä ja viilsivät Havun nahkaa, kuin kynnet. Mutta sitten Havu mätkähti johonkin pehmeälle. Hän tunsi jonkun liikahtelevan alapuolellaan." Havu, mitä ihmettä sinä teet!" Kuului Rubiinin närkästynyt ääni. Rubiini veti itsensä pois Havun alta, niin, että Havu menetti tasapainonsa ja kaatui. "Mikä ihme sinua vaivaa?! Miksi häiritset muita, kun sinun pitäisi olla saalistamassa?" Rubiini huusi närkästyneenä." Anteeksi, Rubiini." Havu mutisi." Mutta niiden kulkukissojen jälkeen olen ollut erityisen varovainen, jos haistan muita kissoja." Rubiini tuhahti ja käveli poispäin. Havu jatkoi saalistamista. Hän saalisti yhden rastaan ja lähti kävelemään leiriä kohti. Yhtäkkiä hän haistoi kissan hajun. Ei, se ei ole Rubiini, Havu ajatteli. Hän lähti kävelemään hajua kohti. Kulkukissoja! Ajatus iski Havuun kuin salama. Tietysti, miten hän ei ollut sitä äsken tajunnut!
YOU ARE READING
Metsän Asukit
FantasyEsinäytös: Kuu hohti taivaalla ja puut humisivat tuulessa. Vaalean harmaa läpinäkyvä nuori kissa istui kivellä, johon kuu hohti kirkkaiten. "Iltaa, Kuu." Kuului hiljainen ääni. Kissa hätkähti ja kääntyi katsomaan tulijaa. "Metsä!" Hän huudahti ja kä...
