Havu oli kuuntelemassa illalla pidettävää kokousta. "... Ja kuten tiedätte, kulkukissat ovat vallaneet reviirimme. Siispä ehdotan että lähdemme..." Hiirenkorva naukui." Mitä!?" Kaikki huusivat." Mutta emme me voi lähteä!" Oksa huusi." Niin, tämä on kotimme!" Omena närkästyi." Rauhoittukaa! En tarkoittanut, että meidän pitää lähteä! Olin sanomassa, että meidän pitää lähteä suostuttelemaan lisää kissoja laumaamme!" Hiirenkorva huusi kaikkien muiden äänien yli." Lähdemme huomenna aamulla!" Havu tuijotti johtajaa. Kaikki mutisivat tyytymättömästi ja lähtivät pesiinsä nukkumaan. Rubiini käveli Havun lähellä. Havu vilkaisi Rubiiniin surkeasti, mutta Rubiini vain käänsi päänsä pois. Havu laahusti pesälleen. Hän kävi makuulleen. Hänen silmänsä lipuivat hiljalleen kiinni ja hänen kehonsa rentoutui.
Aamulla:
"No, ovatko kaikki valmiit?" Hiirenkorva kysyi kannustavana. Joukosta kuului mutinaa, mutta muutama kissa nyökkäsi." Hienoa. Lähdetään!" Hiirenkorva naukui. He kävelivät metsän läpi. Havusta tuntui kurjalta katsoa metsää, jota he eivät näkisi varmaan moneen kuuhun. Kun he kävelivät ihmisten pesien luota, hän näki vaalearaidallisen naaraan istuvan aidalla." Mihinkäs te olette menossa?" Kissa uteli. Kukaan ei vastannut." Haloo? Miksette te vastanneet?" Kissa närkästyi. Lauma vain käveli ohi. Havu näki kissan katoavan pesälleen. Hänen kävi kissaa sääliksi, mutta hän jatkoi matkaa muiden kanssa. Pian he saapuivat vanhan ladon luokse. "Selvä, voimme levätä ladossa!" Hiirenkorva ärähti ennen kuin kukaan ehti kysyä mitään. Mutta heidän leponsa venähti hiukan pitkäksi, sillä he jäivätkin nukkumaan latoon yöksi. Havu makasi heinillä. Hänen mahansa murisi, sillä hän ei ollut syönyt eilen syödyn päästäisen jälkeen mitään. Hän päätti lähteä metsästämään. Hän hiipi ulos ladosta. Hiiri rapisi ruohikossa ja Havu otti vaanimisasennon ja lähti hiipimään hiirtä kohti. Hän hyppäsi sen niskaan ja puri sen kuoliaaksi." Hyvin napattu!" Jostain kuului. Esiin astui vaalea naaraskissa. Se sama naaras sieltä ihmisten pesältä." Mitä sinä täällä teet?" Havu kysyi yllättyneenä." No, näin teidän lähtevän jonnekin ja olen aina halunnut koittaa metsäelämää! Joten päätin ilmoittautua mukaan ryhmäänne, ennenkuin lähdette pois!" Kissa naukui innoissaan." No, ehkä sinä voit, jos sinä ensin puhut johtajallemme." Hän lähti johdattaamaan kissaa kohti latoa. Mitähän tästä vielä tulee? Havu ajatteli.
YOU ARE READING
Metsän Asukit
FantasyEsinäytös: Kuu hohti taivaalla ja puut humisivat tuulessa. Vaalean harmaa läpinäkyvä nuori kissa istui kivellä, johon kuu hohti kirkkaiten. "Iltaa, Kuu." Kuului hiljainen ääni. Kissa hätkähti ja kääntyi katsomaan tulijaa. "Metsä!" Hän huudahti ja kä...