Metsän Asukit

Luku 5

Hiili heräsi seuraavana yönä siihen, että käpälä tökki häntä." Hiili! Hiili! Herää!" Hiirenkorva kuiski." Mitä nyt?" Hiili kysyi väsyneenä." Ei ole aikaa nukkua huvin vuoksi. Sinun pitää saada merkki." Hiirenkorva sihisi." Täh? Ai, juu, se merkki!" Ymmärrys palasi hänen mieleensä." Juu, nukahdanko uudelleen saadakseni merkin?" Hän kysyi." Totta kai." Hiirenkorva vastasi. Hiili kävi makuulleen lattialle ja nukahti." Hiili! Hiili!" Joku huusi hänen nimeään." Selvä, minä herään!" Hän naukaisi ärtyneesti Hiirenkorvalle. Hän avasi silmänsä. Mutta, eihän tämä ole Hiirenkorvan pesä! Hän katseli ympärilleen. Hän oli metsässä. Mutta ei siinä metsässä, jossa hän asui. Hän oli jossain, ihan vieraassa paikassa. Käyn katsomassa, että löytyykö täältä muita kissoja, Hän ajatteli. Hän ei haistanut mitään. Hän juoksi ympäri metsää. Metsässä ei ollut riistaa, eikä muuta, kuin puita. Sitten hän saapui aukion reunaan. Aukiolla oli kissoja, joten hän piiloutui puun taakse. Keitä nuo ovat? Ja kenelle he puhuvat? Hän hämmästyi nähdessään tutun kissan vieraiden kissojen seurassa. Siankärsämö! Siankärsämö puhui kissoille ja kissat puhuivat hänelle: " Et kerro sitten ennustuksesta kenellekkään." Siankärsämöä lähimpänä oleva kissa naukui." Et, ennenkuin oikea aika tulee." " Oikea aika? Kuinka minä tiedän milloin oikea aika tulee?" Siankärsämö kysyi hieman hätääntyneenä. Häntä toisiksi lähimpänä oleva kissa vastasi: " Sinä kyllä tunnet, milloin oikea aika on. Mutta, jos et tunne sitä, älä huoli. Me kerromme sen kyllä sinulle." Siankärsämö huokaisi." No, minun täytyy nyt kuitenkin lähteä. Toivottavasti tapaamme pian uudestaan." Häntä lähimpänä oleva kissa nyökkäsi. Hiili katsoi ihmeissään, kun Siankärsämö sulki silmänsä ja katosi. Vihdoinkin hän uskalsi tulla esiin puun takaa. Nämä ovat esi-isiämme! Hän ajatteli. Kissa, joka oli äsken nyökännyt Siankärsämölle, käänsi nyt katseensa häneen." Odotinkin, että tulisit. Minun nimeni on Sateenkaari. Sinä olet varmaankin Hiili, Hiirenkorvan oppilas.