Rakkaus on lähelläsi |Dramione| (TAUOLLA)

Prologi

{Tarina on siis aina Hermionen näkökulmasta, ellei toisin sanota.}
Istahdin vaunu-osaston ikkunapaikalle. Huokaisin hiljaa.

Ei minulla ollut muutakaan tekemistä kuin lukea, sillä Weasleyitä ja Harryä ei näkynyt lähimaillakaan.
Olin kyllä aikaisessa, junassa oli ainoastaan muutama Luihuinen ja minä.
Näin kun Ron tuli sisälle vaunu-osastooni.
"Ai, hei Ron" tervehdin esittäen iloista.
"Moi" tämä vastasi ja kaivoi repustaan jo leivän valmiiksi. Harry tulikin heti tämän jälkeen, ja istui pojan viereen.
"Paljon kello on?" Harry kysyi juuri ennenkuin kerkesin tervehtiä tätä.
"Ööh.. " mutisin ja vilkaisin rannekelloani.
"Kaksikymmentä vaille yksitoista, juna lähtee siis kahdenkymmenen minuutin päästä" vastasin.
Harry nyökkäsi ja hymyilin takaisin. Minusta oli hieman kaikkien tähän asti olleiden lukuvuosien aikana tuntunut siltä että Ron pitäisi minusta. Siis ei pelkästään ystävänä. Niin.. Nytkin hän vilkuilee minua sivusilmällä.
"Ron , miten kesäsi meni" kysyin ja käänsimme molemmat Harryn kanssa katseen Roniin.
"Niin, kerro!" Harry huudahti.
"Ihan kivasti" Ron vastaa.
Nyökkään vain ja kerron pojille meneväni vessaan.
En oikeasti mene vessaan. Halusin vain mennä hetkeksi käytävään.
Hengitin hetken kunnes näin Malfoyn tulevan luokseni joukkuineen.

"Kuraverinen, Mitens sulla menee" Draco kysyi virnistäen ivallisesti.
"Paremmin kuin sinulla" vastasin kuivasti.
Malfoy pyöräytti silmiään yhä virnistäen. Pansy tönäisi minua heidän lähtiessään.
Meinasin kaatua lattialle.

Palasin vaunu-osastoomme ja esitin hymyileväni ja ettei mitään olisi tapahtunut.