Rakkaus on lähelläsi |Dramione| (TAUOLLA)

11

"Mitäs asiaa Potterilla oli?" Malfoy kysyy heti.
"H-hän tietää siitä että me-" mutisen mutta lauseeni jäi kesken.
"Suutelimme?" Draco kysyy naurahtaen.
"Jep," vastaan. "Mikä sinua siinä naurattaa?" Kysyn. "Se, että ketä haittaa jos joku tietää meidän suutelevan. Onko siinä jotain ihmeellistä?"
Poika kysyy virnuillen.
Kohautan olkapäitäni. Poika otti asian oudon.. chillisti. (:'DD)
"Ei kai" vastaan hieman epäröiden.
"Sitäpaitsi, voit vaikka sanoa heille että suudelma oli käskyni" Draco sanoo hymyillen.
Punastun hiukan.
"Itseasiassa itsekkin olisin halunnut suudella s-sinua mutten viitsinyt. Tavallaan olin onnellinen että se oli tehtäväni, enkä tehnyt sitä noin vaan" mutisen pyöritellen nolona silmiäni.
"En tajunnut tuosta lauseesta paljoakaan, mutta tärkeimmät kai tajusin" Draco naurahtaa. Pidättelen naurua ja otan poikaa kädestä. Jatkan kävelyä hitaasti.

Saavumme pian järvelle. Istun maahan, Draco istuu vierelleni.
"Oletko ihmetellyt kun olen aina 'kiinnostuneena' katsellut sinua?" Hän kysyy. "Hieman" vastaan totuudenmukaisesti.
"Olen ollut sinuun ensimmäisestä lukuvuodesta asti pihkassa.." Poika mutisee. Nyökkään vain hymyillen ja tunnen selvästi jonkun lämmön kehossani.
"Minäkin olen ollut sinuun ihastunut. Tämän lukuvuoden alusta lähtien" mutisen nauraen.
"Kiva kuulla," Malfoy vastaa naurahtaen.