Rakkaus on lähelläsi |Dramione| (TAUOLLA)

8

Katsoin Dracoa pitkään hieman hämilläni.
Hengitin syvään ja painoin huuleni pojan huulille. (Kuulostipa tyhmältä.)
Poika vastasikin heti suudelmaan.
Kuulin kolinaa ulkopuolelta, mutten välittänyt.
Suljin silmäni.
Dracon suutelu oli uusi kokemus, aika ihana tosin.
Yht'äkkiä ovi avautui ja siellä oli Hagrid, Voro, McGarmiva ja Kalkaros.
Irkaannuin heti suudelmasta.
"Mitäs täällä tapahtuu?" Kysyi Kalkaros hieman irvistäen.
Hän otti kiinni Dracon paidasta ja veti hänet pois huoneesta.
Nousen itse ilman avustusta ylös ja kävelen ulos hitain askelin.

Katsoin kun Draco ja Kalkaros käveli edelläni.
Hagrid käveli vieressäni.
"Mitä toi äskene oli?
Tekiks toi jonkun komennuskirouksen suhun?" Hagrid murahti.
"Ei tehnyt," vastasin heti, totuudenmukaisesti.
"Miten me sit löydettiin sut ja se suutelemassa?"
Hagrid kysyy ja yskähtää.
"Mieti sitä," kuiskaan niin että tuskin en itsekkään kuullut sitä.
Nopeutan vauhtiani ja Hagrid jää kauas
minusta.

Dracon näkökulma

Saavumme Tylypahkalle ja Kalkaros painaa minut seinää vasten kovin ottein.
"Miksi ihmeessä sinä suutelet Kuraveristä, inhottavaa, näsäviisasta, Rohkelikkoa, tyttöä?!" Hän sihahtaa.
"Koska pidän hänestä," vastaan irvistäen.
Kalkaros siristää silmiään.
"Niinhän sinä sanot" hän mutisee ja lähtee.
Siistin hieman vaatteitani ja kävelen käytävällä turhapäisesti.
^Missäköhän Hermione oli..^ ajattelen.

Hermionen näkökulma

Kävelen nopeasti Tylypahkaan, kunnes kuulen McGarmivan huudahduksen takaani.
"Granger!" Tämä kimittää.
"Niin?" Kysyn huokaisten.
"Onko sinulla ja herra Malfoylla jotain.... Välillänne?" Tämä utelee.
Nielaisen.
McGarmiva oli aina ollut yksi lempiopettajistani, en halunnut valehdella tälle, tai sanoa epäkohteliaasti mitään.
"O-on," vastaan varovasti.
Minerva nyökkää vain ja lähtee sipsuttamaan pois.
Hänen reaktio ei ollut kovin paha. Ilme oli vain hieman ihmettelevä. Ei muuta.