Motel 6 [Niall Horan] (Finnish translation, suomeksi)

[9] Jäljittäjä

Avery Holmes

"Tule tänne", Jake murahti ottaen kädestäni kiinni. Voihkaisin ja silmistäni loisti pelko. Hän oli taas humalassa, mutta se oli yksi ensimmäisistä kerroista. Hän käytti väkivaltaa muutaman kerran ennen sitä, mutta jokainen kerta tuntui ensimmäiseltä.

"Jake, kerro mitä tein", anelin. "En tehnyt mitään, vannon sen!".

"Ole hiljaa!", hän murisi yrittäen lyödä minua. Kumarruin ja onnistuin väistämään.

"Lopeta", kähisin. "Jake, mitä ikinä teinkään, olen pahoillani... En tiedä mistä puhut", kiemurtelin sanoissani ja kömmin takaisin jaloilleni peruuttaen seinää vasten. En halunnut herättää vastasyntynyttä lastamme, Aimeetä, joten puhuin kuiskaten.

Jake nauroi, kauhistuttaen minua.

"Olet valehtelija!", hän raivosi ottane kukkaruukun ja heittäen sen lattialle, lasinsirpaleet lentäen kaikkialle. Osa osui jopa minuun.

"Pliis, älä tee tätä, Aimee ei ole turvassa tällä tavalla", lähdin kävelemään siivouskomeroa kohti hakien harjaa siivotakseni sotkun. Mutta puolessavälissä Jake otti käsivarrestani kiinni ja pysäytti minut olohuoneeseen.

"Tämä on minun kotini! Minun sääntöni!", hän murisi naamaani. Kuulin vaimeaa vauvan itkua toisesta huoneesta. Kyyneleet valuivat poskilleni ja ravistin päätäni mutten liikahtanut.

"Teet Aimeen surulliseksi", itkin alahuuleni täristen hallittomasti.

"Aimeellä ei ole väliä", hän pyöritti silmiään kävellen keittiöön. Huokaisin helpottuneena siitä, että hän jätti minut rauhaan ennen kuin mitään kerkesi tapahtumaan.

Yllättäen Jake kääntyi takaisin, hänen naamansa vääntyi kummallisesti johonkin muuhun. Makasin siinä, leukani kirjaimellisesti iskeytyen lattiaan. Se mikä sekunteja sitten oli poikaystäväni, oli nyt Niall.

Hän astui taakse kerran ja hyökkäsi sitten kimppuuni.

"Niall!", huusin. "Älä tee sitä, älä tee sitä.."

Heräsin hikisenä, ja vanhan kotini olohuoneen sijaan olin tuntemattomassa ja pimeässä huoneessa. Meni muutama sekunti tajuta että olin Niallin motellihuoneessa ja olin turvassa. Aimee oli sängyllä vieressäni ja halasi pehmoleluaan.

Mahassani oli ikävä tunne joten nousin äkkiä sängyltä ylös. Laitoin käden otsalleni, en pystynyt sanomaan olinko oikeasti kipeä vai johtuiko se siitä unesta. Se oli outo, puoliksi muisto, puoliksi hullu uni.

Katsoin Niallin suuntaan, hän näytti rauhalliselta. En halunnut herättää häntä, mutta halusin todella puhua hänelle. Oli keskiyö ja pelkäsin, että siinä tilassa sanoisin vahingossa jotain mitä en haluaisi.

Kuten esimerkiksi Jake. En ikinä haluaisi kertoa hänelle mitään Jakesta. Halusin jättää hänet taakseni.

Nappasin puhelimen yöpöydältä ja selasin lukemattomat viestini, kaikki olivat Jakelta. Pitäisikö minun lukea ne vai poistaa ne kaikki kuten yleensä?

Päätin katsoa ne ja poistaa saman tien. Klikkasin yhtä viestiä, joka oli tullut eilisiltana.

Keneltä: Jake

rakas, olen pahoillani, käyttäydyin todella huonosti ja olen pahoillani

Kurtistin kulmiani, poistin sen ja siirryin seuraavaan viestiin

Keneltä: Jake

en tiedä miten oletat selviäväsi ilman minua. annoin sinulle kaiken ja silti valitit