Motel 6 [Niall Horan] (Finnish translation, suomeksi)

[4] 5 tähden ravintola

Avery Holmes

Pienestä asti minulle oli kerrottu, että valehteleminen on petollista ja väärää. Ja tiesin sen, mutya siinä tilanteessa en pystynyt tekemään muuta. Edessäni seisoi yksi kuuluisimmista ihmisistä, vaikka minulla ei ollut ideaakaan miksi hän oli siellä ja valehtelin päin hänen naamaa.

Mutta ennen kuin ajattelet, että olen ilkeä ihminen, sinun täytyy katsoa asiaa minun näkökulmasta. Oli tämä uskomattoman menestyvä 20-vuotias, jolla oli kaikki-kuuluisuus, onni ja ulkonäkö. Ja sitten olin minä-häpeä vanhemmilleen, koska olin raskaana 17-vuotiaana. Ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisin myöntänyt olevani teiniäiti. En pystynyt tekemään sitä.

Seuraavat 3 tuntia istuimme television edessä katsomassa Simpsoneita. Mietin, että mitä Niallin päässä liikkui-oliko hän kiinnostunut minusta yhtään ja päätti viettää aikaa kanssamme vain ollakseen ystävällinen vai nauttiko hän todella olostaan?

En tiennyt kumpi se oli, enkä ollut varma halusinko edes tietää.

"Miksi he ovat keltaisia?", Aimee kysyi Niallilta suoristautuen hänen sylissään. Hän nauroi ja kohautti olkiaan.

"En tiedä, miksi sinä et ole keltainen?" hän vastasi. Aimee rypisti otsaansa,  kykenemättömänä antamaan vastausta. Ajattelin, että se oli suloista kuinka nopeasti he tulivat toimeen ja se yllätti minut. Jaken takia Aimee pelkäsi miehiä, mutta Niallin kanssa se oli erilaista enkä osannut kertoa miksi.

"Hän on suloinen", Niall hymyili nojautuen sohvalla suuntaani katsoen kun Aimee otti vielä muutaman keksin-kuka tietää kuinka monta hän oli syönyt. Punastuin ja nyökkäsin.

"Kiitos. Olen itseasiassa yllättynyt, että hän pitää sinusta niin paljon", sanoin.

"Minulla on keinoni taaperoiden kanssa", Niall naurahti katsoen takaisin televisioon. "No, missä vanhempasi ovat, eivätkö he ole huolissaan missä Aimee on?", hän nosti kulmaansa uteliaana ja kiroilin mielessäni, että päästin itseni siihen sotkuun.

"Er.. he menivät ulos vähäksi aikaa. Mutta he luottavat minuun", valehtelin  nopeasti vaikka sydämeni pamppaili. Niall nyökkäsi ja keskittyi takaisin ruutuun. Hän varasti Aimeelta keksin ja puraisi sitä. Heti kun hän teki niin, hänen naamansa meni kurttuun kuin hän olisi juuri syönyt jotain todella suolaista.

"Maistuu ihan pahvilta", hän rypisti otsaansa heittäen keksin roskakoriin. Kikatin ja ravistin päätäni.

"Veikkaan ettet ole vielä maistanut sormivoileipiä", sanoin silmäillen ruokapöytää. "Kaikki maistuu pahalta täälä, en edes tiedä miksi tyt-", keskeytin hetkeksi, poskiani alkoi kuumottaa. "En tiedä miksi siskoni tykkää niistä".

Niall nyökkäsi ja nauroi ja tunsin itseni huokaisevan helpotuksesta.

Hyvä pelastus Avery

"Aiotko syödä tätä illalliseksi?", Niall kysyi nostaen kulmiaan. Kohautin olkiani ja puurin huultani, en oikeastaan ollut ajatellut päivällistä tai mitä syöttäisin Aimeelle, ja millä rahalla.

"Luulisin niin. Minun... vanhempani ovat ulkona tänään, joten keksin jotakin", valehtelin. Hän rypisti otsaansa, selvästi syvällä ajatuksissaan, sitten katsoi Aimeeta, joka kikatti ohjelmalle. Epäilin, ettei hän edes ymmärtänyt vitsejä, koska ne olivat suurimmaksi osaksi sopimattomia ja minä juuri ja juuri ymmärsin ne.

"Mitäpä jos minä huolehdin päivällisestä?", hän kohautti. "Se on vähintä mitä voin tehdä uusille ystävilleni", hän naurahti. Kohautin nykien paidan hihaani ja huokaisin.

"Niall, sinun ei todellakaan tarvitse tehdä sitä", sanoin katsoen häneen. "Joka tapauksessa, me vasta tapasimme, voisit olla joku sarjamurhaaja ja myrkyttää ruokani", lisäsin virnistäen. Hän tuijotti minua ja löi minua hieman, suoraan käteeni, jossa oli pieni mustelma joka oli vielä parantumassa Jaken jäljiltä. Säpsähdin vahingossa ja näin Niallin silmien suurenevan.