Motel 6 [Niall Horan] (Finnish translation, suomeksi)

[3] Ensivaikutelma

Tuntien pimeässä ajamisen jälkeen, käytännössä tyhjän tankin ja Aimeen jäähilejuoman kanssa löysin halvan 'Motel 6':n jota voisimme kutsua väliaikaiseksi kodiksi.

"Menemmekö yökylään?", Aimee kysyi, hänen kielensä sininen jäähilejuomasta. Nyökkäsin ja otin hänet turvavyöstä pois, heittäen laukkumme olalleni. Katsoin lihavoitua 'vapaita huoneistoja' tekstiä, joka oli 'Mtel 6' kyltin alla (o-kirjaimen valo oli sammunut) ja kaikki pelkoni pyyhkiytyivät pois.

Aimee lanteillani kävelin etuovista sisään aulaan. Tiskin takana oli tupakkaa polttava nainen, joka näytti 50-vuotiaalta. Kun hän näki meidät, hän heitti tupakkansa lähellä olevaan tuhkakuppiin.

"Tervetuloa Motel 6:seen", hän hymyili kun lähestyimme tiskiä. "Toivottavasti löysit tänne helposti". Halusin kertoa, että matkan alussa minulla ei ollut ideaakaan että päätyisin sinne, mutta sen sijaan nyökkäsin kohteliaasti.

"Haluatko vähän?", Aimee kysyi ojentaen sinistä jäähilejuomaansa naista kohti. Hän nauroi käheästi.

"Ei kiitos, söpöläinen. Mikä nimesi on?", hän kysyi nojaten tiskiä vasten.

"Aimee ja olen näin vanha", Aimee sanoi vakavasti nostaen kolme sormea. Nauroin ja laskin yhden niistä alas, hän aina vahingossa sanoi väärän määrän. Yritin monesti opettaa, miten laskea kymmeneen, mutta aina laski pari numeroa väärin.

"Olen Shirley ja olen liian vanha sanoakseni sen ääneen", Shirley nauroi omalle vitsilleen ja heilautti päätään, 90-luvun hiustyyli heiluen edestakaisin. "Ja mikä on äitisi nimi?"

"Äiti", Aimee sanoi.

"Hän tarkoittaa Avery, Avery Holmes", ojensin kättäni jota Shirley ravisti niin kovalla voimalla, että Aimee heilui sylissäni. "Haluaisimme huoneen täältä".

Shirley nyökkäsi. "Kuinka monta yötä aiotte olla?", hän kysyi.

"Um..", purin huultani, en itse asiassa ollut miettinyt niin pitkälle. "En ole varma, voinko maksaa viikko kerrallaan?", nostin kulmiani peloissani, että hän torjuisi minut. Tiesin, että jos en pystyisi jäämään sinne, sitten Aimeen ja minun pitäisi jatkaa nukkumista autossa.

Shirley nyökkäsi. "Yksi viikko maksaa 42 dollaria", hän sanoi. Tongin sotkuista lompakkoani ja kaivoin rahat sieltä. "Okei, tässä on avaimesi", hän sanoi heiluttaen avainta ilmassa. Otin sen hymyillen.

"Huoneesi on numero 36, jos menet takaisin, siellä on portaikko joka vie yläkertaan. Huone on viides ovi perällä".

Nyökkäsin ja sanoin näkemiin Shirleylle ja kun menimme takaisin ulos ovesta, hän sytytti uutta tupakkaa. Olin iloinen, etteu Aimee kysynyt siitä mitään, koska en tiedä mitä olisin kertonut. Jos olisin sanonut, että se on huono asia, hän olisi avannut suuren suunsa ja kertonut Shirleylle.

"Saanko minä ison sängyn?", Aimee kysyi kun hypistelin kahvaa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut mitään ideaa millaista siellä oli, en ikinä ole ollut motellissa. Kaikki mitä tiesin, oli se että se oli lähiseudun halvin ja se riitti minulle.

Seinät olivat väriltään beiget ja matto sävyltään rumin sininen mitä olin ikinä nähnyt. Siellä oli ainoastaan yksi sänky, koska olimme vuokranneet yhden halvimmista saatavilla olevista huoneista. Lakanat olivat saman väriset, kuin matto mutta niissä oli muutamia oranssia viiruja. Näin kulmassa oven, joka johdatti pieneen huoneeseen.

Minulle, se paikka vastasi kaatopaikkaa.

Aimeelle, se saattoi olla linna.

"Äiti, televisio!", hän kiljui ja painoi sen eri nappuloita. Räpäytin silmiäni ja katsoin, mutta mitään ei tapahtunut. Se ei lannistanut pientä tyttöä, sen sijaan lyhyen keskittymiskykynsä ansiosta kääntyi ympäri ja hyppäsi sängylle unohtaen television kokonaan.