Motel 6 [Niall Horan] (Finnish translation, suomeksi)

[7] Turvapaikka

Seuraavana aamuna heräsin siihen kun Aimee oli käpertynyt rinnalleni. Hymyilin ja silitin hänen selkäänsä kun hän laittoi peukun suuhunsa, vihdoin heräten.

"Kerroin Niallille, että olet minun lapseni", kuiskasin hänelle. Unisena hän nyökkäsi ja hieroi silmiään. Pitelin häntä lähellä rintaani tuntien hänen hitaat sydämenlyönnit. "Eikä hän ole vihainen, okei? Hän haluaa olla ystäväsi".

Uudelleen, luultavasti tuskin ymmärtäen hän nyökkäsi ja haukotteli pudoten pehmeästi matolle. Kikatin ja venyttelin katsoen ulos ikkunasta. Auringonpaiste virtasi jo sisään, kello oli varmasti hieman yli kahdeksan.

Onnistuin löytämään uusinnan Arthurista, jota Aimee voisi katsoa sillä välin kun menin tilapäiseen keittiöömme, joka oli yksinkertaisesti levitettynä tv-pöydälle. Aimeelle kaikki se oli jonkinlainen seikkailu, mutta minulle se oli kaaos. Sotku.

Viime yönä epäilin kaikkea. Tottakai jos palaisin kotiin, se olisi rankkaa. Mutta meillä oli vähintään kunnon koti ja ruokakomero täynnä ruokaa. Nyt, kaikki mitä meillä oli riitti voileivän tekemiseen ja pari laatikkoa muroja.

Mutta sitten ajattelin kaikkia niitä kännisiä iltoja, mitkä olivat suurin osa illoista. Olin onneton omassa kodissani ja vihasin itseäni sen takia mitä Jake pakotti minut kokemaan. Minulla oli silti ajatuksia miksi annoin sen kaiken tapahtua, niin kuin kaikki olisi minun syytäni. Ja ehkä kaikki oli, ehkä olisi ollut jotain tehtävissä. Ehkä, jos olisin tarpeeksi hyvä hänelle, hän voisi pitää minua lähellään isossa sängyssämme ja pussata otsaani.

"Äiti, haluan suklaamuroja", Aimee rikkoi ajatukseni, osoittaen pientä ruskeaa laatikkoa. Nyökkäsin, mutta sitten tajusin ettei meillä ole edes kulhoja. Voihkaisin hermostuneesti haroen kättäni hiuksieni läpi. Se oli todellakin mahdotonta ja hullua. Miksi ajattelin, että voisin selvitä siitä?

"Totta kai, odota hetki. Minun täytyy mennä vessaan ensin", sanoin kävellessäni kylpyhuonetta kohti. Kun tulin takaisin makuuhuoneeseen, Aimee oli jo suklaamuropaketin kimpussa, enkä keskeyttänyt häntä. Ei ollut mitään mihin olisin ne murot voinut laittaa.

Ovelta kuului koputus, joka sai minut hymyilemään hieman. Aimee jäätyi paikalleen ja hänen kulmakarvansa nousivat ylös, selvästi odottaen sitä kuka oven takana oli. Tiesin että se olisi uusi ystäväni, Niall.

Korjasin hiuksiani ja sitten tajusin etten ollut tehnyt mitään itselleni, mutta silloin oli liian myöhäistä. Huokaisin ja avasin oven, mutta silloin kun avasin sen, Niall ei ollut seisomassa siinä. Se oli Shirley, mukava nainen vastaanotosta. Yritin olla näyttämättä pettyneeltä.

"Hei kulta!", hän hymyili, tupakan haju leijaillen huoneeseen.

"Hyvää huomenta Shirley", hymyilin ja hän halasi minua nopeasti.

"Halusin vain ilmoittaa sinulle, että uloskirjautuminen on kymmeneltä, joten jos aiot jäädä tänne sen jälkeen, minun pitää lisätä sinulle ekstra päivä", hän sanoi surullisesti. "On niin surullista että lähdet niin pian!".

Rypistin kulmiani, täysin tietämättömänä asiasta. Mistä hän oikein puhui?

"Ja, tämä huone on halvin, se on varattu joten luulisin että pari joka saapuu tänne, tulee illallisen aikaan. Joten, annan sinulle aikaa siihen asti ettei sinun tarvitse kiirehtiä pikkuisen kanssa. Kuulostaako se hyvältä?".

Ravistin päätäni.

"En ole lähdössä Shirley", sanoin hieman häpeissäni. "Sekoititko minut jonkun muun kanssa?".