When I First Met You || in Finnish

1

-words 1036-

Katson kuinka vesipisarat iskeytyvät auton ikkunoihin. Matkaa olisi vielä puoli tuntia. Luin jo kirjani loppuun ja olen soittanut saman biisilistan jo kolme kertaa skipaten joka kerta ainakin 10 kappaletta.

Isä katsahtaa minuun päin samalla kysyen: "Onko kaikki hyvin?"
"Joo, on", vastaan, sillä ulospäin yritän näyttää siltä että kaikki olisi hyvin, vaikka sisälläni olikin tunteiden sekamyrsky. Minua jännitti, hermostutti ja mietin vain miten kesä menisi. Olen koko loppukevään ajatellut miten tehdä heihin vaikutus, mutta kaikki ajatukseni ovat päättyneet siihen, että he kyllästyvät minuun ja loppujen lopuksi vihaavat minua.

Kun isä kertoi minulle vuosi sitten tavanneensa netissä naisen olin onnellinen hänen puolesta. Isä meni muutaman kerran viikonlopuiksi naisen luo ja minä menin tätini tai isovanhempieni luokse yöksi. Itse en ole koskaan tavannut tätä mysteeristä naista. Paitsi kohta. Kuukausi sitten isä kertoi " kesäsuunnitelmistamme" hänen kanssaan. Menisimme hänen mökille kesäksi.

"Olemme kohta perillä", isä ilmoittaa ja jatkaa, "mun pitäis kertoo sulle yks juttu."
"No?" kysyn.
"En ole maininnut tästä mitään mutta Charlotella on kolme lasta edellisestä suhteesta." Suuni loksahtaa auki ja katson isää silmät pyöreinä. En yleensä osannut tutustua uusiin ihmisiin ja nyt yhden sijaan minun täytyisi tutustua neljään.
"Minkä ikäisiä he ovat?" kysyn.
"Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Vanhempi poika täyttää pian 17 ja nuorempi on 11. Tyttö on 14."
"Okei", onneksi ei sentään pieniä taaperoita, ajattelen.

Muutaman käännöksen kuluttua sade on loppunut ja olemme paikassa, josta luultavasti Charloten pitäisi meidät hakea. Muutaman minuutin päästä isä heilauttaa kättään ja huudahtaa: "Tuolla hän on!". Katseeni siirtyy isän osoittamaan suuntaan ja huomaan pitkät vaaleat hiukset omaavan naisen ohjaamassa moottorivenettä. Hän kiinnittää veneen laituriin ja lähtee kävelemään meitä kohti.

"Hei Jack", hän sanoo ja isä antaa Charlotelle suukon, jonka jälkeen Charlotte siirtää katseensa minuun, "ja sinun täytynee olla Rose." Nyökkään ja hän lisää: "Olet paljon kauniimpi mitä isäsi on kertonut. Ihana nähdä vihdoin." Nuo sanat tuovat pienen hymyn huulilleni, vaikka tiedostan, että hän yrittää vain olla kohtelias. Kun vihdoin uskallan katsoa naista silmiin katson millaiset ne ovat (minulla on ollut pienestä asti tapana katsoa aina ensin uusien ihmisten silmät). Hänen omansa ovat harmaansiniset. Ei ihmeelliset mutta silti ihan kauniin väriset. Charlotte vaikuttaa mukavalta. En usko, että kesästä tulisi sittenkään niin kamala.

"Ette tiedä kuinka kamalaa oli ohjata tuota venettä ihan yksin. Jouduin pyytämään naapurin tuomaan minut tänne. Mutta yritin silti tehdä näyttävän tulemisen. Joten voisithan sinä Jack ajaa sen takaisin?", Charlotte myöntää yhtäkkiä hieman häpeissään, mutta isä alkaa nauraa lempeää nauruaan "Ei mitään hätää. Arvasinhan mitä, ettet sinä venettä osaisi ajaa", ja sitten minä naurahdan myös hiukan.

"Kiitos. No, mutta eiköhän lähdetä, pojat ja Lily ainakin odottavat innolla tapaamistasi." Nuo sanat nostivat minut takaisin maanpinnalle. Olin unohtanut kolme arvostelevaa sisaruspuolta, jotka joutuisin (ikävä kyllä) tapaamaan jossain kohtaa.

Lastaamme veneeseen kaikki tavaramme ja olemme valmiita lähtemään. Isä ja Charlotte istuvat pienen moottoriveneen takaosassa missä isä on nyt laitettu ohjaamaan tätä ja minä istun yksikseni veneen etuosassa. Katson koko matkan merelle, koska kyllä mökki olisi saaressa ja ei en pidä siitä, koska jos kesä menisi surkeasti, en voisi lähteä saarelta karkuun.

Viimeinkin melkein puolen tunnin kuluttua kuulen Charloten sanovan, että edessäpäin näkyvä saari olisi se saari ja käskevän isän kääntyä sinnepäin. Olen koko venematkan miettinyt millainen saari, mökki ja sen ympäristö olisi. Kuvittelen saaren olevan pieni, jossa ei ole muita mökkejä, mökin olevan vanha pieni kottero, jossa minut laitettaisiin nukkumaan olohuoneeseen patjalle. Ympäristönä kuvittelisin toimivan pelkästään puut, meri ja oman mielikuvitukseni tuotos.

Nousen veneestä, otan tavaroitani ja lähden kantamaan niitä isän ja Charloten perässä. Nousen portaat ylös ja näen mökin edestä. Se on ison etupihan ympäröimä, kauniin valkoinen, suuri ja moderni mökki.
"Mitäs pidät?", kuulen Charloten kysyvän.
"Se on ihana", vastaan yksinkertaisesti.
Ovi avautuu ja näen tytön, joka seisoo ovensuussa. Hän lähtee kävelemään meitä kohti ja siinä kohtaa huomaan pojan, joka oli seisonut hänen takanaan.
"Moi. Mä olen Lily", tyttö sanoo samalla kun laittaa hänen kauniin vaaleat hiuksensa ponnarille.
"Rose".

Lähdemme viemään laukkuja sisälle ja sitten se yllättää minut. Talo on sisältä vielä hienompi kuin ulkoapäin. Eteinen on iso ja sieltä lähtee portaat ylöspäin. Toisella puolella on kaksi ovea, kuulemma vessa ja pieni vaatehuone ulkovaatteille ja kengille. Vastakkaisella puolella on oveton oviaukko. Kävelemme siitä sisälle ja eteemme avautuu iso ja avara huone, jota koristaa isot ikkunat, valkoiset huonekalut ja korkea katto. Olohuoneesta pääsee suoraan keittiöön. Keittiön työtasot ovat kiiltävän mustat, kaapit kiiltävän valkoiset ja myös jääkaappi ja tiskikone ovat valkoisia.

"Wau. Teillä on tosi hieno mökki", sanon ja älyän siinä kohtaa kuinka tyhmältä kuullostan.

"Kiitosta. Tämä ei itseasiassa ole mökki vaan loma-asunto, jonka olemme ostaneet Suomesta", Charlotte korjaa ja jatkaa. "En tiedä onko isäsi kertonut, mutta emme oikeasti asu Suomessa, vaan Kaliforniassa".

Siinä kohtaa jos jossain suuni aukeaa ja silmäni pyöristyvät. "Mitä? Kaliforniassa? Isä?", ihmettelen ja katson isää kohti epätoivoinen ilme kasvoillani. Kiitos isä, kun kerroit tämänkin asian ajoissa, ajattelen, mutta en sano sitä ääneen.

Niinpä isä ja Charlotte alkavat selittää minulle miten he todellisuudessa tapasivat ja miten hänen perheensä ymmärtää Suomea.

Ilmeisesti Charlotte on alkuperäisesti Suomesta, mutta muuttanut silloisen rakkautensa perässä Kaliforniaan ja saanut kolme lasta. Ja ilmeisesti he eivät olleetkaan tavanneet netissä vaan kaupungilla Charloten ollessa täällä Suomessa vanhempiensa luona viikonlopun. Isään oli törmännyt taxi, jolla Charlotte oli matkustanut ja Charlotte oli halunnut tarjota vähintäänkin kahvin hyvitykseksi. Automme oli säilynyt ilman vahinkoja ja onneksi myös isän mieli. Niinpä he näkivät vielä muutaman kerran, ennenkuin Charlotte lähti takaisin Kaliforniaan ja nyt he ovat tässä pisteessä. Olen silti vähän katkera siitä, että isä väitti lähtevänsä työmatkalle tai näkevänsä Charloten pidemmän ajan Suomessa, jossa Charloten piti asua, mutta lähtikin Kaliforniaan Charloten takia tai tapasi hänet Suomessa, jos hän tuli tänne. Se kylläkin selittää isän yhtäkkiset useat "työmatkat".

"Haluaisitko sä, jos mä näyttäisin vähän paikkoja Roselle?", Lily kysyy yhtäkkiä, kun tämä asia on saatu selvitettyä.
"Joo se olis tosi kiva!", vastaan itse isän tai Charloten puolesta.

Huomaan Lilyn veljen tulevan olohuoneesta päin hitaasti kohti keittiötä. "Se on vähän ujo uusia ihmisiä kohtaan", kuulen Lilyn kuiskaavan takaatani. Nyökkään hänelle varmistaakseni, että kuulin.

Menemme ulos olohuoneessa olevan oven kautta, joka johdattaa takapihalle. Takapihalle, joka on kymmenen kertaa isompi kuin oma kotipihani ja naapurien pihat siihen mukaan lisättynä. "Mitäs pidät?". "Ihana ja iso. Mihin noi portaat vie?", kysyn ja osoitan puisia ja tukevan näköisiä portaita. "Rannalle! Mutta ei mennä vielä sinne. Sun pitää nähdä se vasta illalla", Lily kieltää salaperäisesti.
"Miksi ihmeessä?"
"Se, ystäväiseni, on salaisuus."

Moikka! Mitäs piditte? Tää on tosiaan ensimmäinen tarina mitä kirjotan tänne Wattpadiin ja toivon et tykkäätte. Tää saattaa olla alussa vähän epäselvä ja tylsä, mutta juonen edetessä se epäkohta varmaan korjaantuu. Saattaa olla muutamia kirjoitusvirheitä, mutta toivottavasti ei liikaa. Saa laittaa palautetta ja votettaa :) yritän jatkaa mahdollisimman nopeesti tätä. Ei mulla muuta, nähdään ens luvussa!

Viivi