When I First Met You || in Finnish

4

Merry Christmas everyone!❤

/words 983/

  - - - - -

Nukuin yön aikana vain muutaman tunnin, josta johtuen olen aamulla todella väsynyt. Herään ikkunasta säteiliviin auringonsäteisiin, jotka kohtaavat silmäni. Olen virkeä heti herättyäni. Miksi aina lomilla herää virkeänä aikaisin aamulla ja kouluaamuina voisi vain nukkua koko päivän, mutta ei voi...? Katson puhelimestani kelloa. 6.38. Nousen heti sängystä, sillä päätän lähteä lenkille ennenkuin muut heräävät.

Juoksen viimeisiä metrejäni kohti ovea, kunnes saavutan sen. Jään hetkeksi vielä ulos venyttelemään, koska tänään on lämmin aamu, mikä on harvinaista Suomen kesässä. Nousen ja juon vesipullostani loputkin vedet samalla kulkien kohti ovea. Avaan sen ja menen suoraan huoneeni kylpyhuoneeseen. Laitan puhelimestani musiikkia ja huomaan kellon olevan jo 7.26. Heitän juoksuvaatteet lattialle, laitan hiukseni nutturalle, sillä en aio pestä niitä ja siirryn suihkun alle. Käännän veden tulemaan viileälle, koska en pysty olemaan lämpimässä, saati kuumassa suihkussa kesäisin.

Vaihdettuani vaatteet, harjaan vielä hiukseni, jonka jälkeen aloitan niiden letittämisen kahdelle ranskalaisletille. Saan vihdoin noin 10 minuutin kuluttua pitkät hiukseni kiinni, jonka jälkeen suunnistan tieni alakerran keittiöön. Kuulen sieltä ääniä, joista päättelen jonkun muun olevan hereillä. Näen Charloten, joka paistaa kananmunia hyräillen samalla jotakin kappaletta, jonka tunnistan Abban Mamma Miaksi.

"Huomenta, miten nukuit?", Charlotte kysäisee samalla sekunnilla, kun huomaa minut.

"Huomenta. Ihan hyvin heräsin vain todella aikaisin", vastaan ja haen pöydältä hedelmäkorista omenan ja istahdan yhdelle tuolille pöydän päätyyn. Hetken päästä myös isäni on näköjään päättänyt herätä, koska huomaan hänen tulevan alas portaita kohti keittiötä.

"Ahaa, huomenta Charlotte ja Rose", hän toivottaa, jonka jälkeen tulee halaamaan minua ja Charlottea.

"Huomenta", vastaamme molemmat minä käyttäen sanaa isä ja Charlotte sanaa rakas. Hymyilen jo ajatuksestakin saada herätä aamuisin ja kuulla itselleen rakkaan ihmisen toivottavan hyvää huomenta rakas tai illalla hyvää yötä rakas. Toki ihmissuhteissa, oli avioliitossa tai ei, on joskus ristiriitoja, eivätkä kaikki saa aina kuulla sanaa rakas, vaikka olisikin suhteessa. Ilman niitä elämä olisi paljon parempaa ja ilman niitä saattaisin olla tälläkin hetkellä syntymäpäivänäni annetun perheen kanssa. Mutta elämä ei ikävä kyllä mene niin. Ei ystävyys-, saati rakkaussuhteissa. Uskon kuitenkin puhtaasti isän olevan nyt onnellisempi, mitä oli vielä vuosi tai muutama sitten.

Tultuani takaisin huoneeseeni huomaan Hannahin soittavan minulle FaceTimella, johon vastaan tietysti. Juttelen parhaan ystäväni kanssa melkein tunnin, kunnes joku päättää koputtaa oveeni.

"Se on auki", sanon koputtajalle ja hän avaa oven. Oven takaa paljastuu Tyler. Silmäni pyöristyvät hämmästyksestä ja laitan samalla nopeasti FaceTimen pois päältä. Voisin selittää Hannahille myöhemmin miksi. "Ja mitä asiaa sulla mahtanee olla?", kysyn.

"Sun isälläs on asiaa meille kaikille", Tyler tiuskaisee silmiään siristellen.

"Okei, no juu mä tuun", vastaan tuohon nousten sängyltä samalla. Menen ovelle, mutta en pääse siitä pidemmälle Tylerin tukkiessa tieni.

"Voisitkos sä siirtyä vähän?". Hän vain katsoo minua hetken, kunnes kääntyy ja lähtee portaita kohti. Juoksen portaat alas ja huomaan kaikki muut olohuoneessa jonne menen itsekin.

"Me ei luonnollisesti tunneta vielä kovin hyvin", isä aloittaa, "ainakaan Rose ja muut..."

"Joten me ajateltiin tehdä tänään perheenä jotain", Charlotte jatkaa loppuun. Huomaan minua vastapäätä istuvan Tylerin ilmeen kiristyvän ja silmien siristyvän jälleen kerran. "Mitä, jos mulla ois suunnitelmia?", hän kysyy tiuskien.