When I First Met You || in Finnish

3

°If the whole world was watching, I'd still dance with you° -Niall Horan

|-words 1159-|

×××

Uimme vedessä vielä puolisen tuntia välittämättä siitä, että vesi on kylmää näin kesän alussa. Saimme myös jossain kohtaa mahtavan idean ja aloitimme vesisodan.

Kun me vihdoin suostumme nousta vedestä, on jokainen meistä aivan kylmissään. Päätämme lähteä hakemaan sisältä pyyhkeitä, mutta isä ja Charlotte olivat olleet meitä nopeampia ja nyt he jo kävelevät meitä kohti pyyhkeet käsissään.
"Mahtoi olla kylmää vettä?", isä virnuilee meille. Päätän kiusakseni halata isää, jotta hän kastuisi myös. Hymyilen ilkikurisesti, kun isä yrittää päästä pois kylmästä halauksestani.

Vaihdamme vaatteet takaisin uimapukujen päälle ja menemme ihmisten joukkoon. Huomaan ihmisten alkavan kerääntyä ja laittavan tanssimusiikkia päälle.
"Hei, mennään tanssimaan mukaan!", huudahdan heille. Lily ja Julia ovat heti mukana, mutta Robin ei niin. "Menkää te vaan, mä voin kattoo tästä.". Kestää hetken ennenkuin saan Robinin tulemaan tanssimaan meidän kanssamme. Tanssimme sekä Macarenan, että Abban tahtiin. Yhtäkkiä huomaan Lilyn ja Julian kadonneen jonnekin.
"Mphm, jäätiin näköjään kahdestaan", sanon ja katson Robinia silmiin. Samalla musiikki vaihtuu rauhallisempaan kappaleeseen.
"Saanko luvan?", tuo kysyy virnuillen.
Hymyillen vastaan hänelle: "Tietty Robsu". Kierrän käteni Robinin niskan taakse ja hän laittaa kätensä selkäni taakse. Juttelemme kaikesta mahdollisesta, minun nauraessa aina kun Robin sanoo jotain nauramisen arvoista. Kun noita hitaita kappaleita on jo soitettu yli kymmenisen minuuttia, minua alkaa väsyttää. Nojaan päätäni Robinin rintaan, jolloin hän vetää minua lähemmäs itseään. "Väsyttääkö. Haluatko mennä sisälle tai istumaan?". Nyökkään ja menemme istumaan hiekalle. Jotkut ovat alkaneet rakentaa puista kasaa. Kokko. En tiennyt, että täällä rakennettaisiin vielä kokkokin. Eihän nyt ollut vielä juhannus.

Tunnen, kuinka jokin alkaa väristä vieressäni. Se on Robinin puhelin. Ehdin huomata, että hänen näytöllä näkyi joku tytön nimi. Ehkä Jane tai Lane. Tunnen mahassani oudon tunteen. Enhän minä voi olla mustasukkainen, jos ystävälleni soittaa joku tyttö.

Robin lopettaa puhelun ja katsoo minuun päin. Itse katson häntä kulmat koholla. "Kuka siellä oli?", kysyn yrittäen näyttää välinpitämättömältä.
"Mun serkku Janet. Sen perhe on tulossa käymään viikon päästä."
Aihe jää siihen, kun kuulen isän huutavan ja keräävän kaikki koolle. "Tänään juhlistamme täällä meidän tuloa tämän kauniin naisen ja hänen perheensä luokse", isä sanoo ja osoittaa Charlottea ja yrittää katseellaan etsiä Lilyä ja Lucasta. "Haluamme kiittää teitä kaikkia tyttäreni Rosen kanssa siitä, että otitte meidät avosylin vastaan", hän vielä jatkaa ja yrittää näyttää käsillään minulle jotain koodia. Päättelen sen tule-koodina, joten nousen ja menen isän viereen. "Sano jotakin", isä kuiskaa korvaani.
"Ööm... Kiitos myös kaikille paljon ja erityisesti uudelle ystävälleni ja perheelleni.". Viimeinen sana tuotti hiukan vaikeuksia, mutta sain sen sanottua silti. Vaikka olen jo täällä ja näen isän onnellisena Charloten kanssa, ja vaikka Lily ja Lucas ainakin olisivat huipputyyppejä en silti haluaisi uutta perhettä. Vanha oli hyvä, se oli täydellinen. Paino sanalle oli...

Hätkähdän ajatuksistanin nopeaan, kun isä tönäisee minua hiukan kylkeen ja menen istumaan takaisin Robinin viereen. Kokko ilmeisesti sytytettäisiin nyt. Isä sytyttää puukepin, jonka ympärille on kiedottu kangasta tuleen ja heittää sen, heti kun hänestä on otettu kuva sen kanssa, kokkoon. Kokko roihahtaa suurieleisesti tuleen ja kaikki hurraavat sen ympärillä. Minua alkaa väsyttää ja nojaan päätäni Robinin olkapäähän. Hän nojaa oman päänsä minun päätäni vasten. Jos voisin, nukahtaisin siihen paikkaan sillä hetkellä.

°•°•°

Herään siihen, kun joku kutittaa minua. Silmäni rävähtävät auki ja katson ensin nopeasti missä olen. Rannalla uuden "perheesi" juhlissa. Ennen kuin ehdin edes älytä mitään repeän suurieleiseen nauruaaltoon. Huomaan vasta siinä kohtaa Robinin istuvan vieläkin vieressäni. "Huomenta", hän sanoo väsyneen, mutta samalla huvittuneen kuuloisena. "Mikset sä ole jo lähtenyt kotiin? Ja paljon kello on?", kysyn häneltä, kun olen vihdoin saanut naurukohtaukseni laantumaan.
"Kello on puoli yksi ja mun vanhemmat on vielä täällä, joten miksen minäkin olisi? Enkä sitäpaitsi halunnut herättää sinua, ennenkuin nyt.". Hymyilen pojalle ja nousen hiekalta samalla pudistaen vaatteistani ylimääräisen hiekan. Robin nousee perässäni ja huomaa 6-vuotiaan juuri heränneen näköisen siskonsa lähestyvän häntä. "Äiti käski tulla sanoo sulle, että viet minut kotiin", tyttö tulee ilmoittamaan.
"Ahaa, no sittenhän minun varmaan pitääkin. Anteeksi Rose, mutta pakko lähteä."
"Juu ei mitään, itsekin ajattelin mennä nukkumaan.". Halaamme vielä ja toivotamme hyvät yöt, jonka jälkeen lähden tallustamaan ihmisten läpi kohti portaita, jotka veisivät minut ulko-ovelle.

Portaita kävellessäni kuulen kamalaa huutoa:
"Onko sinun pakko aina nolata minut kaikkien edessä?", kuulen ilmeisesti Charloten sanovan kovemmalla äänellä kuin yleensä, muttei kuitenkaan vielä huutanut. Sen sijaan hänen edessään oleva henkilö, jonka kasvoja en nähnyt huutaa: "Ja miks mua pitäis muka kiinnostaa yhtään? Mulla on oma elämä, josta osaan pitää huolta. Oon kuitenkin jo melkein täysi-ikäinen!". Säikähdän itsekin kuinka kovaääniseltä tuo ääni nyt kuulostaa. Yritän piiloutua, ettei minua nähtäisi. Haluan kuulla lisää tästä.
"Sinä et ole vielä edes 17-vuotta. Ja, että vielä täysi-ikäinen? Käyttäytyisit edes kerran hyvin, kun meillä on juhlat."
"Hah! Hyvä vitsi. Yrität vaan tutustua ja miellyttää niitä kaikkia idiootteja ihmisiä. Ja kuka toiki on olevinaan?!", poika jatkaa huutoa ja osoittaa isää.
"Minä olen sanonut jo ainakin kymmenen kertaa, että Jack on tulossa kesäksi tänne."

Siinä kohtaa Charlotte huomaa minut, kun hän kääntää nopeasti päätään. Yritän piiloutua paremmin siinä toivossa, ettei hän nähnyt minua, mutta huomaan hänen käsiensä näyttävän voit-tulla-sisälle-tästä-jos-haluat-merkkiä. Päätän vain mennä portaat ylös asti kohti heitä, koska olen jo nukahtamassa pystyyn. Kävelen heidän ohitseen ja sillä hetkellä, kun olen idiootin kohdalla tuo päättää heilauttaa kättään ilmaan, osuen tietenkin minuun. Lennän maahan ja siinä samassa idiootin katse kääntyy minuun. Hän ei ilmeisesti ole vielä huomannut minua. "Ja kukahan piru tää on?!". No terve vaan sullekin, ajattelen.
"Mainitsin kyllä myös Rosesta. Jackin lapsi. Sinun epävirallinen siskopuoli", Charlotte alkaa selittämään. Älyän vasta samalla itsekin idiootin olevan kolmas velipuoli, jonka olen jälleen kerran unohtanut. Idiootti katsoo minuun vielä silmiään siristellen ja kääntyy sitten taloa päin ja avaa ulko-oven niin voimakkaasti, että on onni ettei se ole jo rikki. Mietin hetken päässäni tapahtunutta, kunnes nousen. Charlotte ryntää oitis luokseni ja kyselee onhan kaikki hyvin. Vastaan myöntävästi. "Anteeksi, että hän on nyt tuollainen. Ei Tyler yleensä ole", Charlotte pahoittelee.
"Ei mitään. Ei se sun vikasi ole".

- - - - -

Menen suoraan huoneeseeni, kun tämä välikohtaus on ohi. Romahdan sänkyyn ja huomaan puhelimeni akun olevan täynnä, joten irrotan sen laturista. Heitän mekon ja bikinit päältäni pois lattialle ja vaihdan tilalle t-paidan ja yöshortsit. Huoneessa on todella kuuma, josta johtuen päätän avata ikkunan. Istun ikkunan edessä hetken nauttien raikkaasta öisestä ilmasta. Kuulen rannalta vielä heikkoa musiikkia, kunnes yhtäkkiä minuun iskee kamala jano. Avaan huoneeni oven mahdollisimman hiljaa ja silloin tapahtuu painajainen. Hän avaa huoneen oven. Oven, joka sattuu olemaan minun huoneeni viereinen. Idiootti, tai virallisemmin Tyler, katsoo minua silmät taas sirillään ja tuhahtaa. Hän kääntyy, liitää portaat sulavasti alas ja pysähtyy ulko-oven kohdalla, kunnes avaa sen ja katoaa sulkien oven kiinni perässään. Haen keittiöstä lasin vettä ja menen takaisin huoneeseeni. Yritän saada unta, mutta päässäni pyörii vain liikaa ajatuksia. Aina vain liikaa.

| | | | |

Olen nukkunut ehkä muutaman tunnin, kunnes herään ihmisen muminaan. Avaan silmät ja laitan yövalon päälle. Näen huoneessani ihmisen selin minuun, jota en tunnistanut takaatapäin. Alan kiljumaan, kunnes henkilö säpsähtää ajatuksistaan ja kääntyy minuun päin kauhuissaan. Kiljuntani loppuu nopeaan, kun tunnistan henkilön. Tyler... Tämä kyseinen henkilö poistuu nopeasti huoneestani ja jättää minut ihmettelemään mitä juuri tapahtui-kysymystä. Toivon, että kukaan ei herännyt huutooni.