Yli vuosi on kulunut siitä, kun Louis syntyi. Tarkalleen 1 vuosi, 3 kuukautta ja 1 viikko. Samana päivänä mieheni Louis Tomlinson kuoli haimasyöpään... Minä siis olen Anna Tomlinson 20 vuotta ja asun Lontoossa, edelleen Harryn ja Louisin kämpässä. Tai oikeastaan tätä nykyää minun kämpässäni ja asun täällä poikani Louisin kanssa. Harry muutti pois, mutta maksaa minunkin osuuteni koko asunnon ylläpidosta... On aivan uskomatonta kuinka paljon olen saanut tukea häneltä, Zaynilta, Nialilta ja Liamilta. He ovat uskomattomia. Omat vanhempani asuvat Walesissa, joten en nää heitä kovinkaan usein... koko sukuni on siellä.
Mutta kaiken tämän lisäksi Louisilta jäi valtava omaisuus, arvoltaan kymmeniä miljoonia... Ja suurimman osan hän jätti minulle ja pojallemme, en ollut uskoa sitä todeksi. Hän sitten osaa aina yllättää, jopa kuolleena.. hah.
"RING RING" Puhelimeni pirahti soimaan ja juoksin olohuoneesta keittiöön kännykkäni luo, ettei Louis vain heräisi.
"Haloo?" kuiskasin
"Heiii Anna!" Kuulin hänen iloisen äänensä jälleen, hän oli pitänyt minusta niin hyvää huolta viime kuukaudet. Soitellut joka päivä.
"Moi Liam!" sanoin innoissani.
"Me tullaan huomenna takaisin britanniaan!!" hän suorastaan huusi
"Haha... mä tiedän!" Sanoin liian kovaa ja Lu parahti itkemään...
"Aaah...." huokaisin ja lähdin kävelemään kohti pinnasänkyä joka oli olkkarissa.
"Mitä? Heräskö pikku kaveri?" Liam kysyi
"Joo... ja just ku sain sen nukkuu." sanoin väsyneenä.
"Eikä... mut huomenna nähää ja lupaan, että saat vähä vapaata tosta hoitamisesta, sillä meikä saapuu auttamaan!" hän sanoi ja sai minut piristymään.
"Haha, kiiiiitooos Liam! Oot kultane, mut mun on pakko nyt lopettaa. Nähää huomenna. Moikka!" sanoin ja suljin puhelimen.
"Nonii Louis... hyshhh" hyssyttelin häntä ja otin hänet syliini.
"Tiiäks sä mitä? Näytät ihan isältäs... noi silmät. Kaunis pikku poika." sanoin ja hän alkoi hymyillä.
"Haha... voi sua!" sanoin ja suukotin häntä ja hän nauroi entistä enemmän.
***Liam***
"Joo, moikka!" sanoin ja suljin puhelun.
"Vaikee arvata kuka se oli." Harry sanoi irvistäen ja käveli backstage huoneeseen banaani kädessään.
"Soittiks Liam TAAAAS Annalle??!" Niall tuli myös huoneeseen Zayn heti perässään.
"Todellaki." Harry sanoi jo melkein ilkeä ilme kasvoillaan.
"Hei jätkät..." aloitin, turhaan.
"Sähän oot ihan lätkässä!" Zayn sanoi ja alkoi nauraa.
"Punastuu oikee, uuuu uu!" Niall jatkoi.
Huokaisin ja pyörittelin silmiäni. "Mitäs jos ny vaa keskityttäis tähä vikaa keikkaa täällä Ausseissa?" sanoin.
"Nii... mut en oo niinkää varma pystyks sä keskittyy ton kaiken eroahdistuksen keskellä..." Harry sanoi huolettomasti.
"Harry...!" sanoin ja yritin ainakin katsoa häntä tuimasti.
Istuimme kaikki sohvilla ja pärskähdimme nauramaan Harrya lukuunottamatta.
"Mitäääh?" hän sanoi suu täynnä banaania.
"Sun... banaanis on iha.. m... musta!" Zayn sai sanotuksi naurukohtauksensa lomasta.
"Hyi helbvethi!" Harry sopersi, juoksi roskiksen luo ja sylki kaiken siihen.
"Yök..." hän sanoi ja joi kokistaan.
"Hahahaa... pilkka osuu joskus omaa nilkkaa Harry, varo vaa...!" sanoin nauraen.
"No mitäs jos ny vaa keskityttäis tähä vikaa keikkaa..?" hän sanoi ja laittoi kädet puuskaan.
Me muut yritimme epätoivoisesti pidätellä nauruamme.
