//Vähän pidempi luku vaihteeks :) //
Anna
Seuraava päivä oli melko erikoinen.
"Lähen pojan kaa kaupungille.." huusin eteisestä ja kaikki henkivartijat riensivät luokseni.
"Mä voin lähtee Annan mukaan." Michael sanoi.
"Mun puolesta te voitte lähtee kotii, koska eiköhän yks henkivartija riitä ja eihän teillä oo mitään tehtävää täällä. Frank voi vaikka olla huomenna ja Paul sitten ylihuomenna mun turvana...?" Sanoin Paulille ja Frankille.
"Mutta Harry ja Liam nimenomaan samoi että meitä kaikkia tarvit..." Paul aloitti.
"Joo joo... Mut mä sanon nyt näin. Ja piste. Joten nähää!" sanoin ärtyneenä ja lähdin Loun ja Michaelin kanssa autolle.
"Sä voit varmaanki ottaa Louisin syliin ku mä ajan." sanoin Michaelille ja tyrkkäsin pojan hänelle.
Ajoin keskustaan ja suunnitelmani oli vain käydä kaupassa. Kunnes näin heidät. Jeremyn ja Justinin. He kävelivät meitä vastaan kadulla. Minun Ex:ä ja entinen hyvä ystävä... Miten ihmeessä he tunsivat toisensa?
"Anna moi!" Jeremy sanoi ja tuli luokseni, Justin heti kannoillaan.
"Keitä te ootte??" Michael kysyi hermostuneena.
"Ne on vaa mun entisiä ystäviä..." sanoin. "Kaikki ihan ok Michael." kuiskasin ja viittoilin häntä pois luotani.
"Justin..." sanoin ja vilkaisin häntä.
"Oi, pikku Louis!" Justin sanoi ja tuli luokseni katsomaan poikaa.
"Kohtahan sillä on 2 vee synttärit eikö vaan?" Jeremy kysyi hymyillen.
"Joo.. ens viikolla." sanoin hämillämi. Mitä helvettiä..?! mietin hämilläni.
"Mut meijän tosiaan pitäis tonne kauppaan mennä..." sanoin ja lähdin ylittämään tietä.
"Hei, me ollaan kans menos sinne!" Justin sanoi ja he tulivat perässä. Michael heti kannoillamme.
"Anna... kuka toi mies on?" Justin kysyi hiljaa.
"Michael... se on... yks. No henkivartija." sanoin nopeasti.
"Aijjaa..." hän sanoi hämillään.
Olimme kaupan edessä, kunnes Jeremylle tuli puhelu ja hän joutui yhtäkkiä lähtemään. Joten meni kauppaan Justinin ja Michaelin kanssa... Lopulta päädyimme kahville Justinin kanssa ja juttelimme niitä näitä. Tuntui aivan siltä, kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. Hän pyysi ainakin tuhat kertaa anteeksi ja vaikutti siltä, että oikeasti katuu tekojaan. Joten annoin vanhojen asioiden olla. Ehkä hän on tosiaan muuttunut...
"Haluisiks sä tulla mun luo... tai siis asun tällä hetkellä Harryn luona, mutta siis sinne jatkaa päivää? Voitais jutella vähän rauhallisemmassa paikassa." kysyin
"Joo, tottakai. Se ois tosi kivaa." Justin sanoi innoissaan. Joten lähdimme Harryn talolle.
Loppu päivä sujui juttelun merkeissä. Tuntui kuin me emme ikinä missään riidoissa olisi ollutkaan... Selitin miksi henkivartijat ovat kokoajan siell missä minä ja Louis olemme, ja Justin oli ihmeissään, että miten joku voisi ikinä uhkailla meitä niin. Kerroin myös, että nykyään seurustelen Liamin kanssa, jonka hän jo tiesikin. Lehdet olivat kirjoitelleet meistä. Ja selitin myös erikoisen asumisjärjestelymme. Hän puolestaan kertoi mitä oli touhunnut viimeaikoina. Lopulta tuli ilta ja Justin lähti, ennen sitä hän kuitenkin pyysi puhelin numeroani.
"Oli tosi kiva pitkästä aikaa taas jutella. Kai me nähään taas? Vaikka huomenna, jos sulla ei oo mitää?" Hän kysyi toiveikkaana ovensuussa.
"Umm..." Mumisin. En ollut ollenkaan varma mitä minun pitäisi vastata. Mitäköhän Liam sanoisi jos hän saisi kuulla tästä...
"No joo." sanoin lopulta hymy huulillani. Minulla oli vain sellainen tunne, että hän on oikeasti muuttunut.
"Mahtavaa. Sä varmaan pystyt järkkää jonku hoitajan Loulle?" hän vielä kysyi.
"Eiköhän se onnistu. En todellakaan jaksais kokoajan kantaa sitä mukana." sanoin
"No me sit nähää huomenna, mä soittelen sulle aamupäivällä. Moikka!" Justin sanoi reippaasti ja lähti.
"Moikka!" Huusin perään ja suljin oven.
"Michael!!" Huusin eteisestä.
"Niin??" Hän kiiruhti luokseni.
"Etköhän sä voi jo lähtee kotiin." sanoin
"Mutta jonkun muun pitää sitte tulla tänne." hän sanoi hämillään
"Ei tarvii. Sovitaanko, että huominen päivä on vapaa teille kaikille? Ja tää jää ihan vaan sun ja mun väliseks. Michael pliis...." sanoin ja katselin häntä mahdollisimman kärsivänä.
"No.. okei. Mut mä soittelen sulle!" hän sanoi nopeasti.
"Joo, joo tottakai, kiitooos!" sanoin innoissani ja riensin halaamaan häntä. Olin niin onnessani, että saisin olla "vapaa".
"Moikka!" sanoin ja pamautin etuoven kiinni.
Menin yläkertaan pesulle ja sen jälkeen makkariin. Istahdin sängylle ja aloin selata puhelimeeni tallennettuja numeroita. Yksi pomppasi silmilleni. Lottie?! Sillä huominen olisi lauantai ja voisin järkätä lennot hänelle Lontooseen ja takaisin kotiin. Ja hän voisi hoitaa pikku Louta vaikka poikaystävänsä kanssa. Mahtava idea. Soitin heti hänelle.
"Moi Anna!" Hän vastasi innoissaan.
"Moi Lottie, ihana kuulla sun ääntä." sanoin.
"Samoin! Mites kummipoika pärjäilee?" hän kysyi heti.
"Tosi hyvin, nukkuu, syö ja leikkii. Mutta se ois hoitajaa vailla huomisen päivän...." vastasin
"Aa.. Nii? Mä tulisin mielelläni, mut asun näin kaukana.." hän sanoi haikeana.
"No hyvä! Mä järkkään sulle lennot tänne ja vaikka sun poikaystävällekkin? Olisitte lauantaista sunnuntaihin täällä ja sitten lentäisitte takaisin Doncasteriin?" kysyin toiveikkaana.
"JOOO!! Ihanaa! Hei kiitti Anna, mä oonki jo pitkään halunnu nähä pikku Louisin ja sut! Nähää huomenna." hän sanoi innoissaan.
"Haha, kiitos. Joo nähää. Lähetän viestillä aikataulut. Moikka!" sanoin ja suljin puhelimen hymyillen.
Vatsaani alkoi kihelmöidä, kun mietin mitä kaikkea tekisimme Justinin kanssa huomenna... En ollut varma mitä tuleman pitää. Mutta toivoin parasta.
