**Liam**
Kävelimme nyt kaupungilla, Anna kantoi Louisia ja pitelimme edelleen toistemme käsistä kiinni. Se ei näyttänyt haittaavan häntä eikä todellakaan minua. Nyt tajuan kuinka paljon oikeasti pidän hänestä... ehkä jopa liian paljon..?
"Mitä mietit?" Anna kysyi utelias ilme kasvoillaan.
"Umm... sitä et mihi mentäis seuraavaks." sanoin nopeasti.
"Ai.. näytit niin syvälliseltä, mut mites ois joku kahvila? Ei jaksais enää mitää ostareita ja Lu taitaa olla nälkäne." hän sanoi ja alkoi luetella eri kahviloita joita on lähistöllä.
"Liam..." Anna sanoi ja katsoi kadun toiselle puolelle pelokkaana.
"Mit...?" aloitin ja näin hänet. "Justin..." kuiskasin ärsyyntyneenä pelkästään siitä, että se jätkä oli 10 metrin etäisyydellä Annasta. Juuri tuo samainen henkilö oli Annan entinen ystvä, mutta kävi ilmi, että hän halusikin pelkkää julkisuutta. Louis ja Justin olivat joutuneet tappeluun ja Justin oli hakannut Louisin, oli Louiskin vähä sitä mätkiny...
"Anna!" Justin huudahti, kun näki meidät. Pysähdyimme niille sijoillemme. "Mennää pois." Hän sanoi ja lähti vetämään minua toiseen suuntaan, sinne missä auto oli.
"Anna!" Justin huusi uudelleen ja oli jo meidän takanamme.
"Pysy kaukana Annasta." Sanoin, tiukensin otettani Annan kädestä ja menin hänen eteensä ikään kuin suojaksi.
"Mut.. mä vaan haluisin osoittaa surunvalittelut, Louisin puolesta. Kylhä mä sen adressinki lähetin!" Justin sanoi ja yritti kuroittaa olkani yli nähdäkseen Annan kasvot.
"Eiköhän sun valittelut oo nähty Justin..." sanoin ja katsoin alaspäin, sillä hän oli minua päätä lyhyempi.
"Jaahas... mikäs sä luulet olevas? Annan uus poikaystävä? Ja ton pennun isä?" Justin sanoi vihaisella äänellä.
"En. Oon Annan ystävä ja YSTÄVÄT puolustaa toisiaan ja välittää niistä ja pitää niiden LUOTTAMUKSEN! Kaikkihan ei niin tee..." sanoin ja olin jo melko tuohtunut.
"Ha ha haa! Voi Liam Liam Liam... sä oot niiin läpinäkyvä! Ja Anna, etkö parempaa nimeä lapselle keksiny, Louis? Ooks sä ihan tosissas?! Kyllä varmaa se oikea Louis kääntyi haudassaan." hän sanoi ivallisesti nauraen.
"Nyt menee yli hilseen..." sanoin ja irrotin käteni Annan kädestä.
"Liam... älä!" Anna sanoi ja käännyin hänen puoleensa.
"Lähetää ennen ku mä teen jotai..." sanoin puuskuttaen ja suuntasimme ripein askelin autolle.
**Anna**
Pamautin etuoven kiinni, suuntasin olohuoneeseen ja jätin Louisin lattian matolle leikkimään.
"Miten se voi aina ilmestyy jokapaikkaan??!" sanoin raivoissani haroen hiuksiani ja kävelin edestakaisin keittiössä.
"Anna rauhotu..." Liam sanoi ja käveli luokseni.
"Ja se, että se loukkaa mua tollee..." sanoin, Liu uin seinää vasten maahan ja kyyneleet alkoivat tippua poskilleni. Liam kyykistyi eteeni ja otti käsistäni kiinni.
"Hyshh... älä itke." hän sanoi ja pyyhki kyyneleeni. "Sä oot joutunu kokemaan niin paljon viimeisen vuoden aikana... ei oo ollu helppoa. Ja oot pärjänny upeesti! Älä anna yhen Justinin hidastaa sun matkaa." hän sanoi ja hymyili.
"Mä vaan kaipaan Louisia niiin paljon; sen naurua, hymyä, tyhmiä vitsejä..." sanoin enkä voinut mitään itkulleni. "Tää taloki tuntuu niin tyhjältä, se ei enää oo täällä... ihan ku mun sydämestä ois lähteny palanen sen mukana..." sanoin nyyhkyttäen.
"Tuus tänne." hän sanoi ja halasimme varmasti ainakin 10 minuuttia ja olimme ihan hiljaa.
"Kyl mäki kaipaan Louisia, joka päivä..." Liam rikkoi hiljaisuuden ja erottautui minusta.
"Mut mieti niitä kaikkia onnellisia muistoja ja hetkiä mitä teillä oli... Ja Louis löysi sut ja sä sen. Se oli maailman onnellisin mies." hän sanoi hymyillen ja hänenkin silmäkulmastaan vierähti muutama kyynel.
"Nii..." sanoin ja huomasin hymyileväni. Huokaisin syvään.
"Heiii... ei tästä mitää nyyhkyiltaa pitäny tulla." sanoin ja nousin ylös.
"MItä jos jäisit yöks?" kysyin. Hänkin nousi ylös ja pyyhki kyyneleensä naurahtaen "Joo, se kuulostais tosi hyvältä."
"Loistavaa. Katotaa joku leffa? Komedia!" sanoin
"Todellaki, tarpeeks draamaa yhelle päivälle. Mut mä kokkaan teille ensin ja sit katotaa se leffa?" Liam sanoi
"Joo, kiitti." sanoin hymyillen.
Loppuilta sujui iloisemmissa merkeissä. Sömme Liamin tekemää ruokaa, joka oli pastaa ja todella hyvää! Syötin Louisin ja laitoin hänet nukkumaan ja aloimme katsomaan lefaa. Se oli hauska! Sen jälkeen katsoimme vielä tv:tä. Makasin Liamin vieressä sohvalla ja painoin lopulta pääni hänen rinnalleen, se tuntui hyvältä. Pitkästä aikaa läheisyyttä jonkun kanssa. Hän kiepautti kätensä ympärilleni "Onks tää ok?" hän kysyi kulmiaan kohottaen. Käänsin pääni hänen kasvoihin päin ja sanoin "Täydellistä." Hymyilimme molemmat ja jossain vaiheessa nukahdimme siihen.
