Heräsin auringonsäteisiin jotka pilkottivat sälekaihtimien raoista. Nyt on kesäkuun loppu, joten on melko valoisaa. Nukuin minun ja Louisin.... tai siis minun makuuhuoneessa ja pikku Louisin pinnasänky on oman petini vieresssä.
"Huomenta kulta..." sanoin hiljaa ja nostin pojan syliini. Hän oli vielä ihan tokkurassa ja piti silmiä kiinni.
Lähdimme portaat alas ja keittiöön. Lämmitin mikrossa pullollisen maitoa hänelle ja itselleni keitin teetä. Kun olin syöttänyt Louisin, vein hänet olohuoneen lattialle leikkimään ja itse istuin keittiönpöydän äärellä silmäillen häntä ja juoden teetä. Kello oli vasta yhdeksän aamulla ja oli lauantai.
Istuskelin ja mietin kuinka tyhjältä talo tuntui ilman Harrya ja Louisia... Täällä oli ennen niin paljon elämää, kun koko poika porukka oli talossa. Muistan vielä kaikki ne hullun hauskat leffaillat... Huokaisin ja tajusin, että Louis oli nukahtanut lattialle. Menin hänen luokseen ja nostin hänet olohuoneen pinnasänkyyn nukkumaan. Itse suuntasin makuuhuoneeseen ja puin farkut sekä topin ylleni. Hiukset sutaisin nopeasti ylös nutturalle, sillä ovikello soi.
Avasin oven ja siellä oli kukapa muukaan, kuin Liam.
"LIAM!" Huudahdin ja ryntäsin halaamaan häntä.
"Kiva nähä suaki." hän sanoi naurahtaen, kun puristin hänet vasteni.
"Missäs se pikkujätkä onn?" hän sanoi, jätti tavaransa eteiseen ja lähti olohuoneeseen.
"Siellähän se." sanoin ja menin perässä.
"Terve!" Liam sanoi ja Louis kurotti kätensä häntä kohti. Pian Liam ottikin hänet jo syliinsä.
"Lähettäiskö tänää kaupungille?" kysyin.
"Joo mennää vaa!" hän sanoi ja lähti eteiseen.
"Ai nyt vai?" kysyin hämilläni. "No.. mul menee viis minaa..." huudahdin ja juoksin yläkertaan meikkaamaan ja vaihtamaan vaatteet. Jätin hiukset nutturalle, mutta vaihdin minishortsit päälle, sillä ulkona oli niin kuuma päivä.
"Kato miten kauniilta äiti näyttää." Liam sanoi Louisille, kun menin alas.
"Ja pyh..." sanoin irvistäen.
"No kyl vaa!" hän sanoi hymyillen.
"Mennää tol mun autol." sanoin ja lähdimme kaikki kolme hopeanharmaalla mersulla kohti Lontoon ydinkeskustaa.
Olimme juuri kävelemässä puistossa ja Liam kantoi pikku Louta, kun muutama teinityttö tuli luoksemme.
"Moi Liam!" toinen heistä sanoi innoissaan.
"Heiii!" hän sanoi ja hymyili.
"Moi Anna...." toinen sanoi ja katsoi minua vihaisesti.
"Moi..." sanoin hämilläni. Toisaalta eihän se mikään yllätys ollut, sillä olin saanut viimeisen vuoden sisällä aikamoista sontaa niskaani useilta faneilta. He olivat näreissään siitä, että sain niin paljon omaisuutta Louisilta...
"Oii.. pikku Louis! Saanks mä kuvan?" tyttö kysyi ja jo tunki minun ja Liamin väliin. Toinen tytöistä otti kuvan ja he lähtivät. Me jatkoimme kävelyämme.
"Nonni... miks kaikki fanit vihaa mua??" kysyin epätoivoisena.
"Ei ne sua vihaa." Liam yritti vakuutella. "Ne vaan on niin sekasin siitä kaikesta mitä täs nyt on tapahtunu..." hän sanoi hiljaa.
"Nii kai.... Liam?" sanoin, pyäytin kävelyni ja katsoin häntä suoraan silmiin.
"Nii??" hän pysähtyi ja tuli lähemmäs.
"Kiitos, ihan kaikesta mitä oot tehny meijän vuoks." sanoin, otin häntä kädestä ja halasimme, melko varovasti kuitenkin sillä Louis oli välissä.
"Mitä mä en tekis teijän vuoks?" hän sanoi hieman punastellen eikä irroittanut otettaan kädestäni, joten kävelimme siinä sitten jonkin aikaa käsi kädessä ja nautimme kauniista kesäpäivästä.
