**Harry**
"Siis mitä?!" huudahdin silmät suurina. "Joku idiootti kehtaakin tulla uhkailemaan sua Anna, kaiken tapahtuneen jälkeen... Jos vaan saan sen käsiini ni vetäisin sitä oikee kunnolla turpaa!"
"Tota mäki oon kelannu.." Liam sanoi raivostuneena.
"Hei, väkivalta ei nyt tässä ratkase mitään!" Anna sanoi
"Mut se sekopää uhkaili sua ja sun poikaa!" Zayn puuskahti yhtäkkiä.
"Mun mielest kannattais soittaa kytille." Niall sanoi väliin.
"EI!" Liam ja Anna huudahtivat yhtä aikaa.
He kertoivat, että uhkaaja oli kieltänyt sekoittamasta virkavaltaa tähän. Ja, että se sekopää todellakin sanoi puhelimessa Annalle: "Sun on parasta pysyä kaukana niistä One Directionin kundeista, muuten sun poikas saa kärsiä. Se kuolee jos et tee niin ku mä sanon. Tai pahimmassa tapauksessa te molemmat."
"Numero oli tuntematon ja ääni oli muokattu, joten emme tiedä oliko se mies vai nainen... " Anna sanoi.
Lopulta sovimme niin, että Anna ja Lu, sekä Liam jäävät asumaan luokseni toistaiseksi. Näin me voimme Liamin kanssa pitää heitä silmällä. Ja meidän on vain jatkettava "normaalia" arkea... Älytöntä.
Viikko myöhemmin
**Anna**
"Liam ei. Se oli sanonut, että EI VIRKAVALTAA. Henkivartijat on vähän niinku virkavaltaa, onhan niilläkin poliisin koulutus. Niille ei saa kertoo!!" huusin makkarissa jossa olin nukkunut hänen ja pikku Louisin kanssa viimeisen viikon ajan.
"No mä niinku tavallaan kerroin jo... Parille henkivartijalle. Mut niil on vaitiolovelvollisuus!" Liam sanoi nopeasti.
"LIAM!" Huudahdin ja lähdin ryminällä alakertaan. Istahdin olohuoneen sohvalle, puristin käteni pääni ympärille ja itkin.
"Anna?" Liam sanoi huolissaan. Hän kyykistyi eteeni ja nosti pääni ylös, jotta näkisi kavoni.
"Mä oon pahoillani. Anteeks, emmä halunnu, että sulle tulee paha mieli." Liam sanoi otsa kurtussa.
"Tyhmä... En mä sen takii, vaan... ku pojan henki on nyt mun käsissä. Mun... mun pitäis vaan päästää teistä irti ja muuttaa sen kanssa jonnekkin muualle kahestaan. Se on ainoo keino, mut mä en vaan pysty jättää teitä kaikkia... rakastan teitä liikaa, etenki sua Liam." sanoin nyyhkyttäen ja sivelin Liamin poskea kädelläni.
"Ei se oo ainoo keino. Ja sun ei ikinä tarvii jättää mua tai poikia. Me selvitään tästäkin, yhdessä." Hän sanoi vakavana, katse suoraan silmissäni.
"Ilmotin kolmelle henkivartijalle. Paulille, Frankille ja Michaelille. Ne on ollu meijän henkivartijoita alusta asti, joten tunnetaan ne tosi hyvin. Mutta siitä hullusta ei oo kuulunu viikkoon mitään, joten uskon, että se oli vaan yksittäinen uhkaus... Sellasta sattuu, mutta varmuuden vuoks hommasin ne."
"Nii... Ehkä mä tosiaan vaan ylireagoin, mutta mua vaan pelottaa niin paljon, etenki ku te lähette huomenna jenkkeihin..." Sanoin hiljaa.
"Mä tiiän.. Mut kaikki on nyt ihan hyvin, eks vaan?" Liam sanoi hymyillen.
"Joo.." sanoin pieni hymy huulillani. "Mennääs tonne toisee olkkarii kattoo mitä Harry ja pikkunen oikee puuhaa." sanoin, pyyhin kyynleet ja nousin ylös.
**Seuraava päivä** Anna
"Tässä on siis Paul, Frank ja Michael." Liam oli esitellyt aamulla. He olivat tulleet Haryn talolle jo varhain aamulla. Myös Zayn ja Niall tulivat Harryn luo.
"Teijän pitää jo mennä!" Huusin alakerrasta pojille. Eikä kauaakaan, kun he tulivat eteiseen ja halasivat ja suukottivat kaikki minua vuorotellen. "Sä oot hyvissä käsissä" Zayn oli sanonut ja antoi kunnon halin.
"Kaikki menee ihan hyvin." Niall sanoi ja halasi.
"Ei oo oikeesti mitää hätää, älä huoli." Harry rutisti minua, antoi suukon poskelle ja hymyili rohkaisevasti.
"Kiitti Harry. Oot tosi hyvä ystävä." Sanoin hymyillen.
Käännyin ja Liam seisoi takanani pieni hymy huulillaan. Hyppäsin halaamaan häntä. Hän nosti minut siten, että jalkani olivat kietoutuneet hänen lantionsa ympärille. Suutelimme pitkään ja hartaasti. Kadotimme kokonaan ajantajun.
"Köh KÖH..." Yksi henkivartijoista yskäisi ovelta.
Liam laski minut maahan ja naurahdimme. "Harmi, ku en voi tulla kentälle saattamaan." sanoin.
"Käy se näinki. Muista, että soittelen joka päivä. Ei kuukaus nyt niin pitkä aika oo..." hän sanoi hymyillen.
"Sä et usko tota itekkäään." sanoin nauraen.
"Mut älä mieti sitä hullua.. ei se mitään tee." Liam vakuutti.
"Ei tetenkään." tuhahdin
"Rakastan sua." hän sanoi ja suutelimme vielä kerran.
Otin pikku Louisin Harryn sylistä ja päästin pojat vihdoinkin matkalle. Todellisuudessa en voinut unohtaa sitä psykopaattia. Olihan minulla 3 elävää todistetta tässä talossa siitä vaarasta.
"Moikka!!" Huusin ovelta ja jäin vilkuttamaan pojan kanssa lotonevalle autolle.
Suljin oven ja käännyin hitaasti, sillä tajusin että henkivartijat olivat kanssani. He kaikki kolme seisoivat vierekkäin.
"Jep jep... kuka haluu kahvia?" kysyin vaivaantuneena ja pujahdin heidän ohitseen keittiöön.
