novelleja

luonnon kutsu

Paljaat jalat painavat väliaikaisia leimoja sammaleiseen maaperään. Metsä ympärillä on verhoutunut aamukasteeseen ja ensimmäiset auringonsäteet siivilöityvät puiden oksien välistä luoden eläviä valotäpliä minne nuori käänteleekään päätään.

Valkean mekon pitsihelmaa nostattaa hempeän tuulen hellä kuiskaus. Tyttö pysähtyy kesken villin laukkansa tuoksuttelemaan raikasta ilmaa. Hän vetää sitä hitaasti keuhkoihinsa ja puuskuttaa sitten hitaasti kaiken ulos.

Metsä päättyy lähistöllä ja eteen ilmestyy ohrien kirjoma pelto, jonka vihneet tanssahtelevat ilmavirran mukana kuin silkki. Kauempana horisontissa siintää puiden sokkeloinen labyrintti.

Tyttö lähtee juoksemaan.

Hän on yhtä luonnon kanssa.

Sulautuu joukkoon kuin jänis talvella valkean lumen kimmeltävään hehkuun.

Hän tuntee kaiken ihollaan.

Kuulee luonnon houkuttelevan kutsun.