Tiet || Larry

Ystävyys

                  

Harry istuu ystäviensä ympäröimänä, vaikkei ole oikeasti läsnä. Musiikki pauhaa täysillä matkakaiuttimesta ja viereisessä huoneessa hurrataan niin kovaa, että kappaleen sanat peittyvät välillä kokonaan. Zayn kertoo uskomatonta tarinaansa veljensä kaverista Edistä, jonka kanssa hän ajoi viime kesänä Britannian läpi aina Skotlantiin asti, kunnes heidät pysäytti syrjätiellä, keskellä ei mitään, mies, joka halusi kysyä missä on lähin Shelli.

"Se vaan ilmesty metsästä. Sillä miehellä oli päällään likainen aamutakki ja se heilutti kädessään pesäpallomailaa. Ensin me oltiin ihan että mitä hittoa, mut sitten Ed kuitenkin pysäytti tien laitaan."

Mies sopersi vaimostaan, joka korvasi hänet vuohella. Vaimo oli eräänä päivänä tuonut töistä mukanaan pienen kilin, jonka hän nimesi Billyksi, ja siitä lähtien ei miehen kotona muusta puhuttukaan kuin Billystä. Onko Billy saanut ruokaa, voi, eihän Billy-parka voi nukkua öitään ulkona kylmässä ja eikö Billy ole kerrassaan hieno eläin. Nyt hänen olisi pakko päästä ostamaan aski Mallua, ettei nuppi hajoaisi.

"Ja sitten yhtäkkiä se mies alkoi hulluna heiluttaa sitä mailaansa ja sanoi, että iskee meiltä ikkunat päreiksi, jos me ei tulla heti sen mukaan ja viedä sitä vuohta helvettiin. Ei hitto, siinä vaiheessa Ed oli jo painamassa kaasua, mutta se äijä seisoi niin lähellä, että oltaisi voitu vaikka ajaa sen päältä."

Yhtä yllättäen mies luhistui polvilleen ja alkoi itkeä lohduttomasti. Hän piti mailaa edelleen vartalonsa suojana nopeiden liikkeiden varalta, mutta hetki sitten pommiksi paisunut raivo oli laantunut. Hetki kesti minuutteja ja taas minuutteja eikä miehen poru ottanut loppuakseen.

"Sit mä nousin ylös autosta, koska hei en mä voi katsoa kun joku itkee. Mä menin sen luo ja me katsottiin hetki toisiamme, kun se sanoi, että mä todellakin ymmärrän sitä. No enhän mä edes tajunnut mitä se selitti, mutta me puristettiin kättä ja se äijä otti sen aamutakkinsa taskusta pullon kossua ja sanoi, että nyt pojat otetaan huikkaa ystävyyden kunniaksi. Olihan meilläkin tietenkin takaloota täynnä vaikka mitä ja siinä me sit ryypättiin koko yö. Ei hitto me naurettiin sille pesismailalle, se mies myönsi vähän liioitelleensa. Voitteks uskoa, se ois voinu olla mikä tahansa hullu ja siinä me vaan istuttiin."

Kaikki nauravat ja läimivät Zaynin kanssa ylävitosia. Harry on kuullut tarinan liian monta kertaa, se on Zaynin bravuuri, jonka avulla hän voittaa illanistujaisissa uudet tuttavuudet puolelleen. Harry tietää myös, että juttu on enemmän tai vähemmän värittynyt kerrottaessa, muttei jaksa kiusata kaveriaan siitä. Hänen ajatuksensa poukkoilevat jatkuvasti pois tästä hetkestä alkuviikkoon, jolloin hän tapasi Louisin kirjastossa. Aluksi se oli ollut piinaavaa, kun ei tiennyt mistä puhua, mutta kahvilassa tunnelma oli muuttunut ihan toiseksi.

Kävi ilmi, että he molemmat ovat aika innostuneita kirjallisuudesta ja erilaisista kulttuureista. Harry kertoi pitkään matkoistaan, joita on tehnyt tätinsä kanssa siitä asti kun täytti kymmenen. Täti vei häntä erikoisiin paikkoihin ja tahtoi omalla tavallaan opettaa Harrylle millainen maailma on. He olivat muutama vuosi sitten viikon ajan Itä-Göötanmaan saaristossa Ruotsissa ja sitä ennen maatilalla Sloveniassa. Viime kesänä he kävivät Auschwitzissa, mikä on ollut matkoista kaikkein sykähdyttävin, mutta myös synkin. Louis kuunteli koko ajan tarkkaavaisena, ja kun Harry oli lopettanut, hän katsoi poikaa suoraan silmiin ja sanoi, että hän haluaisi samanlaisen tädin.

Harry ei tiedä mikä sai hänet kertomaan Louisille kaikenlaisia asioita. Eivät ne ole salaisuuksia, mutta ei Harrylla ole kovin montaa ihmistä, joiden kanssa puhua omista asioistaan. Mitä hänelle itselleen oikeasti kuului. Louis osasi myös kuunnella. Kertaakaan hän ei keskeyttänyt kertoakseen omaa juttuaan tai näyttänyt pitkästyneeltä. Louis ei puhunut erityisemmin itsestään. Aina Harryn kysyessä jotain hän pakeni teemukinsa taakse ja mumisi yksinkertaisen vastauksen. Hän puhui kirjoista. Välillä Harrya pelotti pojan asiantuntevuus, sillä kirjallisuudesta Louis jutteli kuin vanha mies. Joku siinä piirteessä viehätti Harrya.

He keskustelivat koko matkan koululle asti ja erosivat vasta Harryn ranskan luokan edessä. Louis hymyili ja heilautti kättään eikä Harry saanut sen jälkeen enää tilaisuutta puhua hänelle, välitunneilla kaverit halusivat tehdä omia juttuja eivätkä eri vuosikurssilaiset istu ruokalassa samassa pöydässä, paitsi taidetyypit.

Louisiin tutustuminen on Harrylle aivan uutta, sillä hän on koko nuoruutensa liikkunut ihmisten kanssa, jotka tunnetaan syystä tai toisesta. Aiemmin hän ei ole edes ajatellut poikaa. Se saa Harryn tuntemaan olonsa nolostuneeksi.  Onko hän tosiaan yhtä pinnallinen, kuin nämä ihmiset joiden keskellä istuu, ja jotka kertovat loputtomasti tarinoita juhlista, juomisesta ja suhteistaan. Kaikkein kummallisinta on, ettei Harry ole koskaan tullut ajatelleeksi, että hänen elämänsä voisi olla toisenlaista. Sitä vain mentiin: uitiin kesiä päivästä toiseen, pyöräiltiin keskellä yötä, alettiin liikkua porukoissa, päihdyttiin ensimmäistä kertaa. Ei sillä ollut aiemmin väliä millaiset arvot tai ajatusmaailma toisilla oli.

Ehkä hän on kasvanut. Ehkä hän onkin tuntenut olonsa vieraaksi Zaynin ja muiden kanssa viime aikoina. Ehkä hän on alkanut välittää.