Tiet || Larry

Noel

Kahvinkeitin tiputtaa viimeisiä pisaroita ja pesukone hurisee viereisessä huoneessa. Louis katselee likaisia astioita, jotka muu perhe jätti lojumaan tiskipöydälle. Hän ei niitä ainakaan korjaisi, ei varmasti. Ulkona alkaa jo hämärtää, eikä siellä näy vieläkään ristin sielua. Niall on myöhässä. Heidän on määrä lähteä tänään keskuspuistoon juhlimaan vappua. Louis sormeilee hermostuneesti kauluspaitansa hihoja. Pitäisikö ne kuitenkin laskea alas, ulkona ei ole kovin lämmin? Toisaalta näyttää paremmalta, kun ne on nostettu, tai niin kaikki aina tekevät. Hihat käärittynä on parempi, ehdottomasti parempi.

Jono kaljapulloja polttelee jääkaapissa, ne ovat äidin. Pulloja on yhteensä seitsemän. Louis avaa yhden tiskipöytää vasten sen suuremmin ajattelematta. Korkki lipeää ja kaivaa hänen kämmeneensä ikävän jäljen, jota alkaa poltella. Kylmä auttaisi, vesi tai pakastevihannekset, mutta ne täytyisi ensin ottaa, ja sitä varten tulisi liikkua, siirtää jalkaa, jännittää lihaksia. Tiukka koputus keittiön ikkunaan saa Louisin unohtamaan ajatuksensa. Hän sieppaa tuolin selkänojalla odottaneen takin ja sammuttaa valot perässään.

"Mä en voi uskoa, että on jo vappu. Kohta alkaa loma ja kesä!" Niall höpöttää innostuneena. Hän on jatkanut samaa rataa koko matkan, Louisista ei ole tänään liiemmin juttukaveriksi. Pitkien ja hartaiden kuulumisten jälkeen Niall sai takaisin epämääräisen ynähdyksen sen merkiksi, että Louis oli rekisteröinyt kuulemansa, mutta siinä olikin sitten keskustelun saavuttama kliimaksi.

Ihmisvilinän aikaansaama kakofonia kantautuu Lammikolta. Lammikko on pieni tekolampi keskustan siimeksessä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana, että joku voi avata madalletun autonsa takakontin ja huudattaa musiikkia häiritsemättä useampaa kuin kolmea lapsiperhettä. Sinne kaikki kerääntyvät aina juhlimaan, tai oikeastaan kaikki tavalliset nuoret. Yleensä rikkaiden lapset vuokraavat jonkun paikallisista lomahuviloista, mutta tulevat silti näyttämään naamaansa jossain vaiheessa iltaa – muodon vuoksi ja uteliaisuudesta.

"Tuleekohan ne kokkarit taas tappelemaan? Ihme tyyppejä, pysyisivät mökissään ja viettäisivät tyytyväisenä ihan niin kallista vappua kuin huvittaa, eikä tulis tänne riehumaan. Voitko muuten kuvitella, se joku Greenhillsin sliipatun näköinen poika kertoi tänään matikan tunnilla, miten sillä on jotain kunnon samppanjaa tänä vuonna eikä mitään skumppaa, sen faija oli tuonut jenkeistä golfreissulta. Kuvittele, sen iskä käy jenkeissä golfreissuilla. Jotenkin ärsyttää ihan suunnattomasti kaikki tuollaiset."

Louisin katse harhailee hölmönä maasta sivuille, mutta hän tyytyy kuitenkin nyökkäämään Niallille. Niall alkaa nähdä ympärillään tuttuja ja vaihtaa jokaisen kanssa iloisesti kuulumisia, ja kuten aina Louis jää tarkkailemaan tilannetta ystävänsä olan taakse. Jyskyttävä basso kaivautuu hänen aivoihinsa, he selvästi kulkevat kohti keskipistettä, jonne on parkkeerattu autot ja niiden myötä suurin osa ihmisistä. On vielä alkuilta, ja siksi kaikki seisoskelevat kiusaantuneina omissa porukoissaan. Kukaan ei kehtaa vielä olla fiiliksissä, koska ennen yhtätoista kuuluvasti voivat nauraa ainoastaan neljätoistavuotiaat, joiden tulee viimeistään silloin kotona.

Joukko kikattavia tyttöjä vilkuilee heitä, ja yksi rohkaistuu vilkuttamaan. Ihan söpöjä - parin kolmen vuoden päästä, mutta tällä hetkellä Louis ei voi erityisemmin sanoa tuntevansa viehätystä esipuberteetin aikaansaamiin pikku vartaloihin. Eihän tuollaiseen voi edes koskea, ilman että se kavahtaa. Toisaalta Louis ei ole liiemmin ajatellut, mikä häntä sitten viehättäisi. Tietysti hän on nähnyt paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet hetkellisen vaikutuksen ulkonäöllään tai älyllään, mutta joka kerta vaikutus jäänyt vähän liian syväksi henkäykseksi tai ikäväksi tunteeksi mahan pohjalle, joka on myllännyt viikon ja kadonnut. Kuulostaa vatsataudilta.