Magnus seisoi edessäni. Pidin käsiäni hänen täydellisiä kasvoja vasten ja tunsin kuinka hänen kyyneleet valuivat poskilta hitaasti käsiini. Tämä oli viimeinen hetki yhdessä. En tulisi ikinä näkemään häntä uudestaan. Minun rakas Magnus, Magnus, Magnus... Vaikka minä lähden, sydämeni jää hänen luokseen hänen sydäntään vasten.
Isä huutaa niemäni ja pyytää auton vierestä minua jo kiirehtimään, joten minun on viimeinkin sanottava viimeiset sanani Magnukselle ennen lopullista eroamistamme, mutta ennen kuin sain avattua suuni, hän oli jo kyyneleet silmissä anelemassa:"Jää, minä pyydän. Mitä minä teen kun olet poissa? Minä rakastan sinua enemmän kuin minä itseäni. Olet elämäni! Et voi jättää minua. Ei näin, ei näin. Ester...minä..."
Näin hänen kärsimyksensä. Miten saatan jättää hänet? Hän ei ansaitse tätä, mutta en minä jäädä voi. Minun on pakko mennä. En voi itkeä nyt, en vielä, muuten en pystyisi enää lähtemään.
"Muistoni kuolevat ajan myötä ja niin myös yhteiset muistomme. Tuletko unohtamaan minut? Toivon niin. Älä sure kun olen poissa. Muista, mutta älä unohda minua, ole onnellinen äläkä anna meidän muistojemme häiritä. Elä! Minun on mentävä. Hyvästi, rakkauteni, Magnus. Rakastan sinua." melkein kuiskasin Magnukselle kyyneleet silmissä ja niin lähdin pois, kauas pois hänen luotaan kohti uusia seikkailuja.
Olin muuttamassa taas. Tällä kertaa kauemmaksi, Ranskaan.
Ja niin hyppäsin auton kyytiin, suljin oven ja katselin rakastamaan henkilöä vielä viimeisen kerran ja hän minua. Hän seisoi suorassa ja taisteli täydellistä romahtamista vastaan. Lihaksikkaat kädet olivat selän takana nyrkissä. Leukaluut nykivät ja tumman ruskeat hiukset liikahtelivat tuulen viemänä. Auton kulkiessa eteen päin hän jäi taakseni ja niin myös kaikki tulevaisuuden suunnitelmamme sekä muistot.
En ikinä unohtaisi häntä.
Kuinka monta kertaa lähteminen rakastamieni ihmisten luota vielä toistuisi?
• • • • • • • • •
Kiitos, että luit!
Toivottamavasti piditte ensimmäisestä luvusta. Mielipiteitä?
Haluatteko lukea lisää? Muistakaa kilakta pientä tähteä alanurkassa! :)
-Ada
YOU ARE READING
Gone, Again.
Romance"Muistoni kuolevat ajan myötä ja niiden mukana myös yhteiset muistomme. Tuletko unohtamaan minut? Toivon niin. Älä sure kun olen poissa. Muista minut, älä unohda, mutta ole onnellinen äläkä anna meidän muistomme häiritä. Elä! Minun on mentävä. Hyväs...