Gone, Again.

2

Olin saapunut vihdoinkin Ranskaan neljän tunnin lentomatkan jälkeen. Olin uupunut jo pienestä lennosta. Vihaan lentämistä. Ehkä se johtuu myös siitä lähtemisen tunteesta. En tiedä.
Kun pääsimme terminaalista  matkalaukkujemme hakemisen jälkeen pois ulos, tunsin ihanan, pehmeän sekä lämpimän ilman tunteen. Ihmiset olivat iloisen näköisiä ja ihana ranskan kieli soi kauniisti korvissani. En kyllä ymmärtänyt sanaakaan ihmisten puheesta.
Tilasimme taksin ja yritimme yhdessä isän kanssa selittää hirveällä ranskan kielen aksentilla päämääräämme.

"Nous voudrons aller à Antibes." (Haluaisimme mennä Antibesiin.) sanoin erittäin huonosti omalla suomalaisella aksentillani kuskille, joka ei näyttänyt yhtään ymmärtävän mistä puhuin.

"Je n'arrive pas à comprendre où vous voulez aller, madame. J'ai pas le temps là. Je dois aller, parce que j'ai des clients qui m'attendent."(En ymmärrä minne haluatte mennä, rouva. Minulla ei ole aikaa nyt. Minun täytyy mennä, sillä muut asiakkaani odottavat minua.) kuski sanoi närkästyneesti, eikä näyttänyt yhtään pitävän ulkomaalaisista.

Ranskalaiset.

Yritin kuitenkin myös englanniksi: "Vous parlez anglais, monsieur ? Do you speak English?" (Puhutteko englantia, herra?)

"Non, je ne parle pas anglais. Pardon."
(En puhu englantia. Pahoitteluni.) hän vastasi tylysti ja lähti autonsa kanssa kaasuttamaan pois nenämme edestä ja niin jäimme turhautuneina odottamaan seuraavaa taksia toivoen, että meillä olisi vähän enemmän onnea.

"Miten voin nyt jo olla ihan täynnä ranskalaisia?" isä sanoi puoliksi vitsaillen.

"Sama tunne..." vastasin.

"Mahtava alku." isä sanoi vielä.
Jäimme odottamaan kuumeisesti seuraavaa taksia.

Kun vihdoin löysimme taksin ja pääsimme uuteen kotiimme, menin heti uuden huoneeni sängyn päälle lepäämään Magnusta miettien Voi kun hän olisi täällä... Hetken kuluttua nukahdin.
 
"Esteri! Herätys! Tarvitsen apuasi, eikä nyt ole hyvä aika nukkua." isä herätti minut.

"Juu juu hereillä ollaan. Mihin tarvitset apuani? Anna kun arvaan... ruoanlaittoon ehkäpä?" kiusasin leikkisästi häntä.

"Noh... tota... joo. Olen itse surkea siinä, niinkuin olet 16 vuoden aikana nähnyt kantapään kautta! Ja nyt kun kerran Ranskassa ollaan, niin voisitko käydä korttelin päässä leipomossa? " hän kysyi iloisesti.

Kuulostaa aivan ihanalta. Olen aikaisemmin jo haaveillut kuuluisista, aidoista ranskalaisista leivoksista.

"Tottahan toki! Mitä tuon on sitten yllätys." vastasin ja olin jo tekemässä lähtöäni.

Leipomossa oli paljon ihmisiä. Kaikki olivat ostamassa joko patonkia eli baguette tai täytettyjä leipiä. Päätin pyytää kahta kroisanttia sekä pienen laatikon macaroneja.

"Bonjour madame, que voulez-vous?" (Päivää rouva, mitä teille saisi olla?) leipomon työntekijä kysyi minulta.

"Hyvää päivää. Haluaisin kaksi kroisanttia ja pieni laatikko macaroneja, kiitos." pyysin kohteliaasti englanniksi.

"Donc deux croissants et un box de macarons, c'est ça? Ça vous fait cinq euros." (Joten kaksi kroisanttia ja laatikko macaroneja, niinkö? Se tekee yhteensä viisi euroa.) hän vastasi ranskaksi. En ymmärtänyt mutta nyökkäsin vain.

Maksoin ja hän ojensi haluamani ja sanoin:

"Au revoir" (Näkemiin.)

Kotona söime nämä ihanat herkut ja yritimme opiskella isän kanssa samalla tärkeitä sanoja sekä lauseita ranskaksi huonolla menestyksellä.
    Päivä meni nopeasti kotiamme kuntoon laittaessa. Iltaan mennessä olimme saaneet kodin yllättävän nopeasti valmiiksi. Ennen nukkumaanmenoa jokin kilahti alakerran ovessa. Oliko siellä joku? Uskallanko mennä katsomaan? Isä nukkui jo, enkö halunnut herättää häntä. Kuitenkin kuulin väärin, eikä siellä ollut mitään. Menin alakertaan oven luokse ja huomasin pienen kirjeen sekä ruusun lattialla, mitkä olivat tulleet sisälle postiluukun lävitse. Outoa. Nostin kirjeen käteeni ja avasin sen.  Siinä luki englanniksi:

Siitä hetkestä lähtien kun näin sinut tänään ensimmäistä kertaa, en saa sinua pois mielestäni. Sinun meren siniset silmät ovat täysin lumonneet minut oranssista hiuksista puhumattakaan. Suloinen äänesi saa minut unelmoimaan. Toivon näkeväni sinut pian.

-Sinun ihailijasi.

Mitä ihmettä tämä merkitsi ja tarkoitti? Miten olen voinut saada tämän? Kuka tämä mysteerihenkilö on? Kenties tämä on jokin pila. Olen ainoastaan ollut tänään leipomossa, enkä siellä nähnyt ketään erityistä, joka minua olisi katsellut.
Jotenkin haluan tietää kuka tämä henkilö on...
   Lähdin takaisin huoneeseen kirje sekä ruusu kädessäni hämmentynyt ilme kasvoillani. Saisinko enää unta tänään?

• • • • • • • • •
Voilà! Mitäs piditte? Haluatteko kuulla lisää salaisesta ihailijasta Ranskassa? Älkää unohtako painaa pientä tähteä!
-Ada