"Muistoni kuolevat ajan myötä ja niiden mukana myös yhteiset muistomme. Tuletko unohtamaan minut? Toivon niin. Älä sure kun olen poissa. Muista minut, älä unohda, mutta ole onnellinen äläkä anna meidän muistomme häiritä. Elä! Minun on mentävä. Hyväs...
Olin iloinen, että minulla oli mahdollisuus saada ystävä. Minulla oli edellisissä asuinpaikoissani vain muutama. En ollut ujo, mutta en myöskään huomiota keräävä tai sosiaalinen. Tämä oli ihana mahdollisuus. Violette vaikutti juuri kivalta ystävältä, hän oli pirteä, energinen, ja tyylitajuinen. Ehkäpä hän olisi voinut auttaa minua ulkonäköni kanssa. Pukeuduin hunosti, kenenkään ei edes tarvitse sanoa sitä minulle. Tiesin sen varsin hyvin itsekin. Meikkaan vieläkin sitä huonommin, en juuri lainkaan. Ainut asia, mikä minua arvelutti sekä pisti miettimään pitäisikö minun olla ystävä ja tulla läheiseksi Violetten kanssa, oli Matthew. Hän ei selvästi pitänyt minusta, tosin en minäkään hänestä erityisesti pitänyt. En toivonut jääväni missään vaiheessa kahdestaan hänen kanssaan. Halusin kuitenkin tehdä hyvän vaikutuksen itsestäni Violettelle. Kävin kylmässä suihkussa, se oli raikastavaa ja kuulemma hyväksi hiuksille. En saanut Matthewta ja hänen ylimielistä käytöstään pois mielestäni koko suihkun ajan. En ymmärrä, mikä h'nen ongelmansa oli. Suihkun saatuani valmiiksi, laitoin saman levyn, minkä se "salainen mysteeri-henkilö" minulle oli antanut. Halusin ajatella jotain muuta. Koko aamupäivän ajan, Sibelius valtasi mieleni sekä sydämeni.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seisoin Violetten ja Matthewn oven edessä. En ollut koputtanut oveen vielä. Tarkistin vielä viimeisen kerran, että näytin edes siedettävältä. Olin pukeutunut ihan nättiin mustaan, keskipitkään mekkoon ja pallo-kuvioiset nailonit sen alla. Kenkinä minulla oli hopeat balleriinat. Hiukset olivat kiharalla. Olin kuluttanut tunnin niiden kihartamiseen... Vähän mascaraa ja kirkkaan punaista huulipunaa. Uskalsin vihdoin koputtaa. Ovi avatui Violetten avaamana muutama sekunti koputukseni jälkeen. Hän oli selvästi odottanut minua.
"Hei! Mukava nähdä sinua taas. Käy ihmeessä peremmälle. Tervetuloa!" Violette toivotti minulle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Moi! Kiitos... Wau! Onpa teillä valtavan iso koti. Uskomattoman kaunis! Ihan kuin jollain kuninkaallisella." ihailin silmät pyöreinä. Heillä toden totta oli mahtava talo. En voinut muuta kuin ihailla.
"Niin monet sanovat." Matthew sanoi suorasukaisesti ja ilmaatui kuin tyhjästä taakseni ja tuijotti minua paheksuvasti.
