Kun Aamos oli huomannut kalpean naisen lähestyvän heitä, hänen toiveensa olivat nousseet ylitse kaupungin korkeimpien kattojen. Hänen vierellään seisovien Elinan ja Okon keskustelu oli muuttunut vaimeaksi ja tunnistamattomaksi, samalla kun hän yritti olla nielaisematta kieltään, joka ei tuntunut enää kuuluvan hänen suuhunsa.
Luiseva käsivarsi miltei hipaisi häntä, ja hänen nenäänsä tulvi tuoksu, joka oli samaan aikaan kaukaisten maiden mausteita ja alkukevään aamukastetta. Miehen vaivalloinen hengitys salpautui.
Jos hän olisi kiinnittänyt huomiota vierellään seisoviin ystäviinsä, olisi hän huomannut miten Elina yritti kätkeä mustasukkaisuuttaan korottamalla äänenvoimakkuuttaan. Humalaisesta olotilastaan huolimatta Okko tunsi itsensä vaivautuneeksi kuunnellessaan punahiuksisen tytön rönsyilevää selitystä, joka kuihtui monologiksi.
He kaksi eivät kuitenkaan mahtuneet Aamosin tietoisuuteen, sillä tämä pohti kuumeisesti vaihtoehtojaan. Hän mietti olisiko voinut vain juosta naisen perään ja puhutella tätä, vai tulisiko hänen antaa olla, kuten ihmiset tavallisesti tekivät. Kyseisellä hetkellä Aamosista tuntui siltä, kuin hän olisi seissyt jyrkänteen reunalla, pohtien hypätäkö siihen mitä häämötti alapuolellaan, vai palata suuntaan mistä oli tullutkin. Hän olisi tarvinnut neuvoja joltakin, muttei tiennyt keneltä kysyä. Miten löytöretkeilijät olivat kyenneet hylätä kotinsa ja lähteä tuntemattomaan?
Ironisesti Aamos ei kuitenkaan ollut se, jonka tuli tuntea taistelevansa elämän ja kuoleman välillä. Voi olla, että jokin voima yritti vielä pelastaa ihmiskunnan kurjalta kohtalolta, mikä aiheutuisi Aamosin kohtaamisesta tämän naisen kanssa jonka oli nähnyt tanssialattialla.
Se kaikki nimittäin kävi yllättävän nopeasti. Vain sekunneissa yökerholta pois kävelevä nainen alkoi astella tien yli, huomatakseen, että hän oli pian kohdata kivuliaasti auton etuvalojen kanssa. Paikoilleen lamaantunut Aamos ei kyennyt aluksi yhdistämään tilannetta yhtenäisiksi paloiksi, mutta kuulleessaan ympärillään kauhusta kiljahtelevan ihmisjoukon epätoivoiset huudot hän pinkaisi juoksuun. Hän käsitti, että vaalean auton etuvalot värjäsivät kalpean ihon keltaiseksi, mekon punaisen muuttuessa pelottavan oranssiksi - kuin Helvetin liekit olisivat nielaisemassa tätä. Aamos kiristi tahtiaan.
YOU ARE READING
Kun menetän sinut
General Fiction"Mitä tekisit jos nyt lähtisin?" Nainen huokaisi raskaasti, ja loi Aamosiin väsyneen katseen. "Tiedät että en voisi tehdä tätä ilman sinua. Lähtisin perääsi, tietysti." Aamos nielaisi kivuliaasti. Hän pelkäsi tätä kysymystä enemmän kuin mitään, mutt...
