Mitä Sanoitkaan Jääkiekosta?

8.

Tadaaa nauttikaa erittäin paskasta luvusta:)))

Suomen koulu on perseestä,  ja ennen kaikkea koulun oppilaat ovat perseestä.

Täytyy sanoa, että vaikka tiesin suomalaisten olevan tönkköjä ja epäkohteliaita, en ihan odottanut niin ilkeää kohtelua.

Tai eivät he ilkeitä olleet, ketään ei vain tuntunut kiinnostavan, etten minä osannut sanaakaan suomea. Tai kyllä mä kaksi sanaa muistin , ne oli tullut kuultua niin monta kertaa, että ne muisti väkisinkin. Sanat olivat paska ja vittu, en mä kyllä tiennyt mitä ne tarkoitti.

Joonatan odottaa minua koulun edessä ja puhuu samalla mustassa volvossa istuvalle, muutamaa vuotta vanhemmalta näyttävälle pojalle. Hän seisoo rennosti kädellään autoon nojaten, mutta ääni jolla hän puhuu on kireä ja aavistuksen vihainen.

Kävelen heidän luokseen ja autossa istuvan tumma hiuksisen pojan ääni katkeaa kuin seinään heti minut huomattuaan. 

Joonatan kivahtaa vielä jotain ja kääntää sitten katseensa minuun. Ja vittu minä sulan niitten silmien katseen alla. Hänen kasvoilleen kohoaa hyväntuulinen virnistys.

"Mä unohdin mainita, mut mul on reenit niinkun tunnin päästä ja mä meen sinne suoraan tästä, sä voit tulla mukaan..." Joonatan vilkaisee mun järkyttynyttä ilmettä ja jatkaa sitten: " tai sä voit mennä bussilla kotiin."

Olen aika varma, että minun ilmeeni ei ollut yhtään vähemmän kauhistunut tuon lauseen jälkeen.

"Sä oletat, että mä löydän täältä yksin kotiin?" Tuijotan poikaa toista kulmaani kohottaen ja hän vain naurahtaa kevyesti.

"Meet vaan tonne bussipysäkille", Joonatan viittoo kohti keltaista bussinkuvallista kylttiä, jonka ympärille on jo kerääntynyt nuoria, joista osan muistan nähneeni koulussa. "Ja sitten laitat sen osoitteen vaikka Google mapsiin, niin voit kattoo sieltä, millä pysäkillä sun kuuluu jäädä. Ja siellä bussissa on varmasti mun kavereita jotka osaa neuvoo sua jos kysyt niiltä."

Heilautan kättäni Joonatanille ja mutisen jotain haista paskan ja moikan väliltä lähtiessäni kohti bussipysäkkiä. Kuulen pojan nauravan takanani, kunnes nauru katkeaa auton oven kolahdukseen ja pian Volvo ajaakin ohitseni leveästi hymyilevä Joonatan ikkunassa. 

Hymähdän itsekseni kun eteeni lentää pankkikortin tapainen kortti, jossa on sinistä tekstiä vihreä sinisellä tekstillä, kortissa on keltainen muistilappu, jossa lukee hieman suttuisella käsialalla: 

Se on bussikortti. Bussin edessä on sellanen musta juttu johon sä painat sen maksaakses, jos et osaa kysy apuu joltain. 

Joonatan:)

Kortin painaminen mustaan juttuun bussin edessä, ei kuulosta kovin vaikealta ajattelen kumartuessani poimimaan korttia maasta. 

Kun nousen takaisin pystyyn kortti kädessäni, nään sinivalkoisen bussin pysähtyneenä pysäkille. Kiroan ja lähden harppomaan kohti pysäkkiä kehtaamatta kuitenkaan juosta ihmisten täyttämällä pihalla.

Luojan kiitos pysäkillä on paljon ihmisiä, joten siinä ajassa kun ehdin pysäkille, bussi odottaa vielä että muutama ihminen pääsee sisään.  Kipitän jonon perälle, kompastun omiin jalkoihini ja törmään naama edellä edessäni seisovaan tyttöön. Tyttö horjahtaa, muttei kaadu. Huokaisen helpotuksesta. 

Tyttö kääntyy ja luojan kiitos hän vaikuttaa ystävälliseltä. Tytön kasvonpiirteet ovat huomiota herättävät, harmaan siniset silmät näyttävät valtavilta suurten pyöreiden lasien takana, kulmakarvat on värjätty kirkkaan pinkeiksi ja poskilla kimaltelee glitteriä sateenkaarenväreissä. Hiukset ovat samaa pinkin sävyä kuin kulmakarvat ja ne on letitetty kahdelle hollantilaiselle, jotka yltävät aina tytön alaselkään asti.