Koulun käytävillä kaikki tuntuvat tuijottavan minua, mutta luultavasti he tuijottavatkin vieressäni kävelevää Joonatania, vaikka olenkin uusi oppilas, pojan possu boxerit kiinnittävät silti enemmän huomiota.
Joonatan johdattaa minua käytävää pitkin ja rukoilen mielessäni, että olemme matkalla rehtorin kansiliaan.
Hän pysähtyy valkoiselle ovelle, jossa lukee jotain josta en ymmärrä pätkääkään. Suoraan sanotusti vihaan sitä, etten ymmärrä lainkaan suomea.
"Tässä on kanslia", Joonatan ilmoittaa ja huokaisen helpotuksesta. Poika virnistää helpotukselleni arvaten varmaan, etten luottanut hänen oppaan taitoihinsa.
Vittu ei tästä tarinasta tuu mitään😔👋
Pyöräytän silmiäni Joonatanille ja avaan kanslian oven. Sisään vilkaistessani mielessäni käy, että ehkä minun olisi pitänyt koputtaa.
Pöydän ääressä, minua vastapäätä istuu vanhan oloinen, varmasti yli viisikymppinen nainen ja minun puolellani pöytää istuu mustahiuksinen tyttö.
He puhuvat suomea, sitä helvetin kieltä josta en ymmärrä sanaakaan. Vanhempi nainen kuitenkin huomaa minut, sanoo jotakin suomeksi ja viittoo tyttöä poistumaan.
Tytön kääntyessä ovelle huomaan tämän olevan todella kaunis suklaanruskeine silmineen ja täyteläisine huulineen, mutta ilme hänen kasvoillaan on niin ylimielinen, että ihmettelen jos hänellä on yksikin kaveri.
Hän kivahtaa minulle jotain, enkä tietenkään ymmärrä mitä hän sanoo. Luultavasti jokin loukkaus rehtoriksi olettamani vanhan naisen ilmeestä päätellen.
"No oletko sinä se vaihto-oppilas Yhdysvalloista?" hän kysyy surkealla englannilla. Toivottavasti kaikki suomalaiset aikuiset eivät puhu huonosti englantia.
Nyökkään. Saan naiselta pitkän ja sekavan selityksen koulun säännöistä ja tietenkin lukujärjestyksen. Toivottavasti Jonathan osaa (sekä haluaa) neuvoa minua, sillä en ymmärtynyt puoliakaan saamistani ohjeista.
Toivotan rehtorille hyvät päivän jatkot. Haluan ulos kansliasta mahdollisimman nopeasti. Harpon ovelle, mutta mahtipontinen poistumisen ei ihan onnistu, koska en osaa avata ovea. Näperrän hetken lukon parissa ennen, kuin ovi viimein naksahtaa auki.
"Puhuvatko kaikki suomalaiset noin oudolla aksentilla?" voihkaisen Joonatanille, joka nojailee kyllästyneesti viereiseen seinään.
"Eivät, minun isäni ja rehtori vaan sattuvat molemmat olemaan liian laiskoja englannin opiskelemiseen", hän virnistää huvittuneesti, unohtuen sitten miettimään jotakin.
"Hyvä, koska en ymmärtänyt puoliakaan sen selityksestä", naurahdin lähtiessämme kävelemään käytävää pitkin.
"Ei sen suomenkielistäkään selitystä ymmärrä, vaikka olisi asunut Suomessa koko ikänsä", poika hymähti vinon hymyn komeillessa tämän kasvoilla.
"Tunnin alkuun on vartti, mun pitää ensin hoitaa yks juttu ja sitten mä saatan sut sun ekalle tunnille", Joonatan selitti lähtien harppomaan käytävää pitkin.
Jäin sitten seisomaan keskelle koulun käytävää tietämättä pitäisikö minun seurata vai ei.
"Tuletko sä?" Joonatan huokaisi huomattuaan, etten seurannutkaan häntä ja kipitin äkkiä hänen peräänsä, jokaisen käytävällä olijan tuijottaessa minua.
Pian poika pysähtyi pienen poika porukan luokse. Olin vähällä törmätä hänen selkäänsä, mutta onneksi ehdin pysähtyä ennen sitä.
"Tossa sun tavarat, siellä on myös lista sun luona olevista tavaroista, jotkä mä haluun takas", Joonatan sanoi ojentaen possuboxerit sisältävän pahvilaatikon yhdelle pojista. Hän taisi olla se jonka kanssa Joonatan erosi, juuri ennen meidän ensi tapaamistamme.
Poika tuhahti jotain suomeksi, johon Joonatan vastasi myös suomeksi osoittaen minua. Kirosin mielessäni huonoa valmistautumista, olisimpa käynyt edes yhdellä suomenkielen tunnilla ennen lähtöä.
"Tollasenko säälittävän paskan takia sä jätit mut?" poika sanoi tällä kertaa englanniksi, jotta varmasti ymmärtäisin hänen haukkuvan minua.
"Toi on meidän vaihto-oppilas eikä mun poikaystävä... Ja mä jätin sut koska sä oot pettäny mua jo ties kuinka kauan", Joonatan kivahti selventäen tilannetta kaikille. Pojan exä oli ilmeisesti kuvitellut, että minä ja Joonatan olisimme yhdessä.
"No jos teitä ei haittaa mä saatan (oon jo ehtinyt unohtaa päähenkilön nimenXDD) Cameronin tunnille", Joonatan totesi lähtien sitten raahaamaan minua kohti ensimmäistä tuntiani Suomessa.
Ihme kyllä ehdimme luokan ovelle juuri kun opettaja oli sulkemassa ovea, melkein ajoissa Cameron... Sujahdin opettajan ohi luokkaan ja ojensin hänelle rehtorilta saadun lapun.
Tästä se lähtee, ensimmäinen koulupäivä...
Mä en oo kuollut👏👏👏
Joo mun tauon ei todellakaan ollut tarkoitus kestää näin kauan ja mulla oli täs välissä pari parempaakin kautta, nyt kaikki on taas helvettii, mut yritän parhaani mukaan kirjottaa tätäkin tarinaa eteenpäin.
Jos tääl on vielä joitain lukijoita, jotka jakso odottaa tän ikuisuuden, niin kertokaas miten teillä on mennyt
Helmi❤💕
JE LEEST
Mitä Sanoitkaan Jääkiekosta?
Romantiek"Meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. On kesä, jolloin kuuluisi olla lämmin, yleensä ei ole. Kesäisin sataa vettä, rakeita ja lunta. Sitten on syksy, jolloin kuuluisi sataa vettä, ja niin todella sataa. Syksyn lopulla pitäisi sataa lunta, yl...
