Things will get easier

2. Hämmennystä

Siinä seisoin. Suu auki, mykkänä. Astuin pois vaa'alta ja nousin sille uudelleen. 56 kg Se ei voi miteenkään pitää paikkaansa ! Vaaka piippasi ja minun katse singahti uudelleen alas. 56 kg. Ei. Minua alkoi heikottaa. Potkaisin vaa'an takaisin lavuaarin alle ja istahdin wc pöntön päälle. Laskin pään käsiini. 56 olen laihtunut 11 kg. Minua oksetti ja voin pahoin, mutta silti sain jalat alleni ja hain puhelimeni. Avasin sen ja tuijotin kauhistuneena päivää. 27.10. Erosin Johnin kanssa 5.10. Erosin hänen kanssaan vähän reilu kolme viikkoa sitten. Sitten samassa tajusin, olen syönyt tämän kolmen viikon aikana vain 2 banaania ja 1 jogurtin. Sitten vastaani alkoi vääntää ikävästi. Kädet alkoivat hikoilla ja ne tuntui kylmiltä kun pyyhkäisin otsaani. Niskaani alkoi muodostua kylmää hikeä. Voi perse... peitin suuni ja lähdin juosten vessaa kohti. Heitin wc-kannen auki ja samassa en voinut pitää enää sitä sisälläni. Oksensin rajusti. Se oli lähinnä värjääntynyttä vettä. Samassa kun toinen kierros alkoi, olin kiitollinen siitä, että olin laittanut hiukset kiinni. Kun sain haukattua happea, en voinut enään pahoin. "Ugh" henkäisin samalla kun otin wc paperia ja pyyhin suuni. Vedin vessan ja suljin pöntön kannen. Huuhtelin suuni. Paha maku ei lähtenyt pelkällä vedellä pois, joten päätin pestä hampaat.
Hampaiden pesun jälkeen, oloni oli huomattavasti parempi. Meikkiä minulla ei ollut, joten pesin kasvoni kylmällä vedellä. Oloni koheni taas huomattavasti. Laahustin olohuoneeseen mahaani pidellen. Inhoan oksentamista yli kaiken. En keksi mitään hirveämpää. Istahdin sohvalle - varovasti, edelleen mahaani pidellen - otin kaukosäätimen ja kiitin luojaa tästä smartTvstä. Etsin pika valikosta YouTuben. Laitoin sieltä soimaan rauhoittavaa meren ääntä, sininen on rauhoittava väri sekä rakastan meren kohinaa. Tunsin oloni hyvin yksinäiseksi. Yleensä John oli minun luonani, eikä minulla ikinä ollut tylsää. Sitä ei löytynyt sillon sana varastostani. Nyt oli vain totuttava siihen. Yritin rentoutua katsellessani tvstä merta ja kuunnellessani sen ääntä. Tajusin vasta kauan äänen loputtua että olin nukahtanut sohvalle. Heräsin säpsähtäen. Nostin pääni etsien pimeästä huoneesta kelloani. 02:15 . Nousin sohvalta ja tallustelin huoneeseeni. Mätkähdin sängylle ja nukahdin samantien.

Hetken päästä tunsin miten joku löi minua tyynyllä. Avasin tyrmistyneenä silmäni. Huokaisin ja käänsin kylkeeni kun huomasin tyynyn lyöjän olevan Rachel. "Okei, minä olen yleensä se kärsivällisempi meistä, mutta sinä et edes yritä !" Hän sanoi ja istui sänkyni reunalle. "Anna minun nukkua. Voit haukkua mua myöhemminkin" tiuskaisi ja vedin peiton korvilleni. En kerennyt ajatella mitään, ennenkin tunsin jonkun vetävän peitteen korviltani. "Jätä mut rauhaan !" Rukoilin. "Ei jätetä "kuulin toisen äänen. Sen omisti Mia. "Kello on kaksitoista, meidän piti tavata puoli yksitoista. Brunssilla" Mia huokaisi. "Brunssilla! Tuoreita croisantteja ja sitä ihanaa appelsiinimehua! Tajuatko ollenkaan minkälainen homma minulla oli saada meidät listoille ?" Rachel valitti.
"Voin korvata sen joskus, en nyt, antakaa minun nukkua." Rukoilin uudelleen. Hetken jo luulin Rachelin ja Mian lähteneen. Turhaan. Tunsin miten minua nostettiin ylös. Silmäni rävähtivät auki. Rachel nosti minut istuma asentoon ja Mia heitti selkäni taakse tyynyjä. Suljin silmäni kun näin Rachelin tonkivan laukkuaan. Sitten tunsin miellyttävän viileän, pehmeän ja hyväntuoksuisen puhdistus liinan hyväilevän kasvojani. Se tuntui mukavalta. Mia ojensi minulle vesilasin. Join sen empimättä. En jaksanut pitää silmiäni auki joten ojensin sokkona lasin eteenpäin. Joku otti sen. Päästin käteni putoamaan. Kuulin keittiöstä kolinaa ja avasin silmäni. Ulkona oli selvästikin kaunis ilma, koska huoneeni oli todella valoisa. Vaikka pimennysverhon olivat vedetty ikkunoiden eteen. Heitin peittoni sivuun ja nostin jalat sängyn reunalle. Huomasin lattialla mukavan näköiset tohvelit ja hyppäsin niihin. Oveni oli kiinni ja kahvaan oli ripustettu kevyt aamutakki. Otin sen kahvasta roikkumasta ja vedin sen päälleni. En viitsinyt katsoa peilistä miltä näytin vaan matelin suoraan keittiöön.
Meinasin törmätä sohvaan, koska hieroin silmiäni samalla kun kävelin keittiöön. "Hei Rachel ja Mia, ei teidän tarvitse tehdä aamiaista... " ääneni hiipui kun sain lauseen loppuun. En voinut uskoa silmiäni. Keittiössäni seisoi pitkä, lihaksikas ja hyvin pukeutunut mies. Hän kääntyi ja hymyili minulle. Kaipaamani hymy, ihanat pörröiset ruskeat hiukset ja ennen kaikkea, nuo kauniit silmät. Kurkkuuni nousi pala. Näköni alkoi sumentua ja tunsin miten kyynel karkasi toisesta silmästäni.
"John" sain kuiskattua.

| Kiitos kun luit ! Kerro mitä mieltä olit. Kirjoittelen pian lisää :) |