Rakkautta ja vaaroja Pariisissa

7 Kauhujen käytävä

Kirjailijian kommentti: elikkäs tä kirjailijan kommentti on semmone et mä vähän kerron jos mul on kerrottavaa. Mut nyt ei hirvestii oo mut on kyl hauskaa et tätä luetaan oon tosi kiitollinen ja siunattu <3333 Kiitos siis teille :****

(Nyt tä tarina jatkuu)

Elikkä heräsin joltain vieraalta sängyltä, mutta se kyllä tuoksui ihan hyvältä... joltain tutulta oikeastaan. Se olikin Zaynin sänky!! Voi ei! Täällä en kyllä saisi olla. Ponkaisin ylös sängystä ja juoksin kovaa vauhtia sviitin olohuoneeseen. Siellä olivat Harry ja Liam ja Louis, sekä se blondi Niall. Mutta hetkonen ei Zayniä?? Ja missä oli Zita? Olivatko he karanneet yhdessä? Ei hemmetti!

"Harry" huusin itkuisena ja ryntäsin hänen käsiin. "Mitä minulle tapahtui ja missä Zayn on?"

Harry otti minut heti lämpimään syleilyynsä ja hänen vahvat käsivartensa tuntuivat turvallisimmalta kuin vauvan sänky. Harry suukotti minua otsalle ja otsani alkoi kihelmöidä tästä jännityksestä. Oliko meidän välilemme kehittymässä sittenkin jotain? Se olisi kyllä ihanaa minusta

- Sinä pyörrryit, Harry sanoi huolehtuneesti. Ja huolen häive tulvi hänen silmistään. "Pelkäsin että kuolisit, sillä sinullahan on se rapa siellä sydämmessä"

- Niimpä, vastasin haikoisasti.

Tunti myöhemmin...

- Ainiin muuten missä Zayn ja Zita on? kysyin hieman ärtyneeä mutten antanut ärtymyksien kuulla äänestäni.

- Näin kun musta auto otti heidät kyytiinsä, Liam sanoi.

- Yah, yep, sanoi Louis joka ei vielä oikein osannut suomea.

Harry nyökkäsi äkäisesti ja Niall lauloi Stockholm Cyndrome. Harry tarttui väkevästi käteeni ja johdatteli minut huoneeseensa. 

-Au, Harry, sä satutat! kiljadin, mutta HArry painoi minut rajusti ovea vasten ja suukotti otsaani. Mitä tämä oli? Miksi hän oli koko ajan kimpusanni? Hän suuteli minua poskelle ja lopulta antauduimme hellään suukotteluun, mikä loppui noin 20 min päästä.

- Onko sinulla tunteita Zayn Jamal Malikia kohtaan? Harry karjaisi kitalaestaan asti. Olin hämilläni. EIkö hän tajunnu että olimme juuri jakaneet hellän hetken? Suuni vain lehahti auki, olin niin hämmilläni. En saanut sanaa suustani, kun meidät jo keskeytettiin. 

-Otatko limuu? Liam kysyi huoneen ovelta.

Harry halusi limonaadia joten hän lähti Liamin kanssa keittiöön. Minä lähdin taas olkkariin. Siellä Niall vieläkin lauloi minun ei-niin-lemppari kappaletta: Stockholm Cyndrome. 

SITTEN TAJUSIN

- BOYS Come Everybody on the livingroom!! RIght this now, please! melkein huusin, huusin enkuksi koska Louis ei ymmärtäisi muuten. Kaikki juoksivat hätääntyneenä olkkariin joka on siis livingroom. 

-Mikä hätänä Vickky? Liam kysyi säälivät silmät ammollaan. -Ei kai sinun sydän petä?

- Pahempaa.... sanoin

-Kerro nyt himputti vieköön, ei tässä ole koko elämää aikaa! Harry tiuskaisi. Kumpa hän ei olisi niin töykeä...

- TIedän missä Zayn ja Zita ovat!, aloitin sen jälkeen kun olin huokaissut raskaan ja tummanpuhuvan huokauksen. - Heidät on kaapattu..."

-Mi... mih... mitäh? pojat kauhuistuivat jopa myös louis, tämän hän oli kässännyt, hän kyllä sanoi What?

- kyllä, tunnen sen ontoissa luissani! kiljuin kylmät kyyneleet silmissäni, ne olivat kuin jääpaloja.

-Mennään pelastamaan veljeni! HArry huusi.

Hetkinen... MIKÄ veli?

- Vicky,en oo kertonu tätä sulle... Mutta... Zayn on mun veli, HArry huohahti.

-Mitä? EIkä oo? kiljuin.

-No ei niin, mutta siltä se välillä tuntuu, HArry sanoi vihaisena ja ryntäsi käytävään kuin oppilaat ruokalaan konsanaan.

-Tulkaa tänne!! Harry karjui

Me tulimme. JA siellä juoksi tumma hahmo roikottaen perässään suurta jätesäkkiä... Oliko Zayn ja ZIta siellä? Ei kai...?!