Rakkautta ja vaaroja Pariisissa

1. Eksyksissä!

Victoria juoksi juoksemasta päästyään, aivan kuin häntä oltaisiin jahdattu. Hikikarpalot nousivat hänen meikatulle otsalleen kun hän kipitti nilkkurien korot koulun käytävällä kopisten. Hän oli myöhässä Ranskan tunnilta, taas! Tämä oli jo kolmas kerta tällä viikolla. Ups! Victoria oli aina vain liian kiireinen, kun hän aina unohtui ajattelemaan espanialaista vaihto-oppilasta Alejandroa, lempinimeltään Allua. Alejandro oli 16vuotias eli melkein jo mies! Espanjassa hänellä oli kuulemma jo auto ja kihlattu. Vicky oli kyllä tarkastanut fbeestä kihlatun fb-sivun. Kihlatun nimi oli Carmenita Zorro, joka oli kyllä Vickyn mielestä rumempi nimi kuin hänellä. Carmenitalla oli myös finni ja varmaan käytti tampponeita! Victoria oli itse 15 ja puoli eikä varmasti tampponeita käyttänyt, sehän oli vähän kuin s*ksiä!

Elikkäs tunnilla olivat jo kaikki muut Pariisin matkalle lähtevät. Voi ei, Victoria kauhistui. Olisi noloa pyytää opelta anteeksi, sillä eihän hän oikeasti pahoillaan ollut hehehe - Victoria hekotteli mielessään. Muuten olisi jäänyt huulipuna laittamatta! 

-Nyt reput selkään ja menoksi! Opettaja komensi ja Victoria liittyi parijonoon menemällä parhaan kaverinsa Henriettan viereen. Henrietta kyllä tiesi mistä Vicky pitää ja oli valinnut paikkansa Alejandron takaa. Toivottavasti Henrietta ei yritä iskeä Alejandroa! Henrietta on mielestäni kyllä rumempi nimi kuin Carmenita, ajattelin. Onneksi minun nimeni on Victoria ja kaikki kutsuvat minua Vickyksi. Olen vähän kuin kuninkaallista sukua, sillä nimeni on annettu ruotsin prinsessan nimen mukaan. Hänen on siis Victoria myös. 

10 minuuttia myöhemmin!: 

Istumme Henrietan kanssa lentokoneen pehmeille penkeille ja kaivoimme meidän peilit käsimatka tavaralaukuista. Me päätimme nopeasti vilkaista siis peiliin että tietäisimme, miltä näytämme, kun Alejandro, siis Allu, istuu niin lähelle meitä. Katsoin omaa peilikuvaani kriittisesti, mutta olen kyllä omasta mielestä ihan nätti: ainakin nätimpi kuin Henrieta, vaikken koskaan sanoisikaan niin hänelle päin naamaa.... Minulla on pitkät, vaaleat, hiukset ja kristallinsiniset silmät ja tuuheat silmäripset ja hyvä iho tietysti. 

Alejandro tulee viereeni ja käskee Henskun lähteä kälppimään. Henrietta mutrsitaa huuliaan ja lähtee hakemaan Fanttaa kärrystä. Toivottavasti se ei juo liikaa sillä hän on aika hullu sokerihumalassa... ehkä jopa yrittää lähennellä Allua. Allu hivuttautui kylkeeni ja kosketteli kauniita kutrejani. "Hejsan Senorita!" allu kuiskasi tällä viehkeiällä kielellä korvan juureeni. Kylmät väreet kulkivat kuin napapiirin pikajuna pitkin selkä piitäni, ei siis matikka pii vaan ihan vaan selkäpii. Olin aivan kananlihalla ja tunsin hypotermian lähestyvän minua kylmine kalman käsineen... ovatko nämä nyt ne vaihde vuodet?? pohdin vahingossa ääneen. "Wot? Y know i donot undertand y!" alejandro supatti kiihkeästi korvaani. Alejandro kaivoi taskustaan iPodin, antoi toisen kuulokkeen minulle (Aah! romanttista! Tästä minä pidän!) ja pitbull alkoi kajahdella tärykalvojeni ylistämänä. ALejandro räppäsi minulle hotel Roomia ja sanoi että täsytä tulee minä mieleen... espanjaksi hän tämän sanoi, mutta jollain ihmeen kaupalla ymmärsin.. ehkä meillä on telepaattinen yhteys kuten sielunkumppaneilla, esim. Twilightin ihmissusilla. Tämä tarkoittanee jotain! Love! 

Lentomme laskeutuu. Huokaisen vielä kaihoisasti Alejandron noustessa viereltäni. Pistän vielä käteni tuolille missä hän juuri istui. Ihanan lämmin se oli vielä hänen jäljiltään. Hänen tuoksunsa leijui vielä ilmassa. Ei Perkele! Kaikki olivat taas kadonneet ja minä olin unohtunut taas haaveilemaan.... Syöksyin ulos koneesta. Terminaali oli autio! Näin kuitenkin tumman henkilön kääntyvän juuri kulman taakse kunnes katosi näköpiiristäni. Mahtaisiko se olla Alejandro ! Kumpa olisi! -ALLu, allu!! Wait for mee!, huusin lujasti ja toivon, että hän kuulisi. Saavutin hänet, mutta poika ei ollutkaan Allu. Meinasin purskahtaa itkuun. Onneksi minulla on vielä puhelin saldoa jäljellä. Päätin soittaa Henrietalle. -Mitä ihmettä, missä olette!!, kiljuin luuriin. -No täällä vaan, mulla on vähän kiireitä. Tuu tänne vaan, Henrietta vastasi poissaolevasti   ja löi luurin korvaani. Mikä biach! Selvitin nopeasti Henrietan sijainnin Watsappista, sillä besuina meillä oli ikuinen sijainnin jako päällä. Loistavilla suunnistustaidoillani löysin retkikuntamme, mutta mitä näinkään....! 

Näin Allun kietoutuneena Henriettaan ja suutelevan Henriettaa palavasti ja tulisesti! Mikä biach! Melkein kiljahdin ääneen mutta tulin nopeasti järkiini ja lopetin sijainnin jakamisen tuon petturin kanssa välittömästi... Sitten huusin allulle: -Senkin machoileva asshole! Ehkä sen hän ymmärtäisi, olihan siinä jotakin englanniksikin... Ja henrietta voisi tietysti tulkata. Vaikka hän ei kyllä ole hirveän hyvä kielissä..., ja aina lunttasi minulta sana kokeissa.! 

Tunsin kuin kyyneeleet kihosivat silmiini, joten käännyin ja pinkaisin juoksuun vastakkaiseen suuntaan. Juoksin ja juoksin vaikka jalkoihini särki uusissa kengissä. Heitin ne pois ja jatkoin sukkasillani, tuntien soran rahisevan jalkojeni alla... Mutta mikään ei sattunut niin paljon kuin kuva allusta ja Henrietasta, joka oli kuin tatuointu verkkokalvoilleni! - Mutta yhtäkkiä sekin kipu unohtui, sillä kohtasin sokaisevan tuskan, kun tipuin jonnekkin pimeään viemäriin! Miten näin voi käydä aina juuri minulle!? 

-Voi hitto, olen eksyksissä TAAS!