Moi kaikki! Sori kesti tää uuden luvun kirjoittaminen. on ollu kiireitä.
Luku 2-eksyksissä kanaaleissa (sisältää: paljon kuvailua kun sain kritiikkiä siit ettei muka ollu tarpeeks!)
Heräsin pimeästä viemäristä jonne olin pyörtynyt tippumisen jälkeen... Luolassa oli todella pimeää, joka paikalla oli ympärillä oli vain pimeää mustuutta ,joka jatkui silmän kantamattomiin. Lattialla oli noin kaksi senttiä vettä joka tuntui märältä ja kylmältä jalan pohjia vasten. Seinilläkin oli vettä ja sitä tippui katosta. Viemäri oli tosi ahdas ja siellä oli viileää... -Hhrr, ajattelin ja värjöttelin kylmän viemärin pohjalla. Päätä särki vielä siitä kun olin tippunut syvään viemäriin jalkakäytävältä... -Huoh,ajattelin, miten nyt pääsisin enää takaisin maan tasalle?! Jatkoin matkaani epäröiden eteen päin kylmässä, pimeässä viemärissä, jossa lattialla oli noin kaksi senttiä vettä ja muutenkin kamalaa.
Yhtäkkiä näin kulman takana valkohiuksisen pojan. Tunnistin hänet. Hän oli monesti ollu Gosmopolin etusivulla. Poika tai hän oli kyllä jo melkein mies. Hän oli Drallu Malls tai Dr. Allu taiteilijanimeltään. Mitä ihmettä hän teki täällä?? "Drallu!!" huudahdin ja lähdin hänen peräänsä. Kumpa hän ei ajattelisi, että olen joku greisi fani. Olisi nimittäin iha h*mmetin noloa! Pian saavutin Drallun ja tartuin häntä olkapäästä. Hän käännähti. "MITÄ V**TUA!!" huusin. Poika ei ollutkaan räppäri Drallu vaan HARRY STYLES, jolla oli valkoinen peruukki! "HARRY!" huusin ja melkein pyörryin! Hän oli niin komea. Paitsi, että paremmat olivat hänen omat hiukset.
Harry Styles oli ollut seitsemän vuotiaasta asti ihastukseni... olimme lapsuuden ystäviä ja tarkoituksenamme oli mennä naimisiin lapsina. Olin rakastunut harryyn, hän oli upea, oikea jumalten veistelemä patsas antiikin kreikan hiekkarannikkon hiekanmurusista materiaalia käyttäen. Henkäisin syvää, yhtäkkiä katosta tippua pisara nieluuni. Meinasin tukehtua. "KÖHHHHH" huusin ja hakkasin rintakehääni. Harry haimlizchin otteella pelasti minut myrkylliseltä vesipisaralta... Hän lähti kävelemään pois päin kanaalista.... "HEI! Harry, mitä sinä teet??? Odota? Mitä teet täällÄ?" huusin. "Minun pitää mennä, sinä olet pabarattzi" Harry vastasi kiihkeästi... Hengähdin järkyttyneenä... eikö Harry muistanut minua? Olin hänen elämänsä rakkaus! "Miten voin kiittää sinua siitä että pelastit minut tuolta vesipisaralta tukehtumasta?" huusin HArryn perään. "Älä ota minusta kuvaa....!" Harry vastasi nokkavasti.
Pitää mennä kiitos kun luitte kommatkaa jos on kommattavaa jatkuu ensi luvussa... Siihen asti moikka xoxoxoxoxoxoxoxoox
KAMU SEDANG MEMBACA
Rakkautta ja vaaroja Pariisissa
Fiksi PenggemarVictoria Lautner on koulun retkellä Pariisissa. Mutta toisena retkipäivänä Vicky joutuu eksyksiin kanaaleihin! Miten Suomen hienostoalueen tyttö pärjää Pariisin vilkkeessä..? Entä onko vain sattumaa, että hänen lempi bändinsä One Direction on juuri...
