Amerikan unelmaa

Osa 3

Pian kone laskeutuu Losiin. Matka meni mielestäni nopeasti. Ehkä siksi että nukuin puolet matkasta. Olen todella innoissani. En vain voi uskoa, että olen täällä. Maassa jossa olen aina halunnut käydä ja vielä vuoden. Kävelen ulos lentokoneesta ja lähden etsimään tavaralaukkujen noutopaikkaa. Jossain sen jälkeen minua pitäisi odottaa isäntä-perheeni, jossa asun tulevan vuoden. Minua jännittää todella paljon puhua englantia. Entä, jos kukaan ei ymmärrä minua tai mitä, jos en itse ymmärrä heitä? Mitä minä sitten teen? En vain ole hirveän hyvä englannissa. Kyllä minä sitä osaan, mutta en tiedä osaanko niin hyvin, että minua ymmärretään ja, että itse ymmärrän, mutta no nythän se sitten selviää.

Kävelen matkalaukkujen noutopaikalle ja odotan omaa laukkuani ja sitten lähden etsimään uloskäyntiä. Pian pääsenkin perille ja alan etsiä kylttiä, jossa lukisi nimeni. Täällä on todella paljon ihmisiä, joten en oikein näe kunnolla, mutta sitten erotan nimeni yhdestä kyltistä ja lähden kävelemään sitä kohti. Minua vastassa on lyhyt laiha nainen ja pitkä poika. "Sinä olet varmaan Elena?" Nainen kysyy. Nyökkään ja nainen jatkaa "Minä olen Sarah ja tässä on Daniel." "Hei. Hauska tavata." Poika vastaa. "Hei." Vastaan ja sitten lähdemme autolle ja matka kohti uutta kotiani voi alkaa.

Hei! Anteeksi tämä pitkä tauko, mutta yritän olla aktiivisempi jatkossa. Ja tässä tarinassa nämä puhuvat englantia, mutta kirjoitan suomeksi sillä en jaksa miettiä mitä mikäkin olisi englanniksi. Toivottavasti tykkäätte!