Osa 2

44 2 0
                                    

Yöllä herään herätyskellon ääneen. "Tänään on se päivä, kun lähden!" Hihkaisen. Puen nopeasti päälleni ja menen alakertaan syömään aamupalaa. Äiti on näköjään jo hereillä. "Huomenta" Hän sanoo hymyillen. "Huomenta" Vastaan innoissani ja menen äidin luo. "Tein sinulle jo aamupalan valmiiksi. En vain halua, että myöhästyt lennontasi." Äiti sanoo. "Kiitos." Sanon ja alan syödä. Sitten lähdemmekin jo kohti lentokenttää.

Menen turvatarkastuksen läpi ja pian odotankin jo lentokoneeseen pääsyä. Minua jännittää ja melkein pudotan lippuni ja passini maahan oman vuoroni tullessa. Pääsen koneeseen ja pian se jo nousee ilmaan ja pian Suomi jää taakseni.

Tämä on ensimmäinen kertani, kun olen yksin lentokoneessa. Yleensä menen äidin kanssa johonkin tai jonkun muun, mutta nyt olen yksin. Se on hyvää vaihtelua, koska pitää minun jossain kohtaa oppia tekemään asiat itsenäisesti. Yksi asia minua kuitenkin vaivaa tässä matkassa.... Entä jos rakastun? Mitä sitten, kun vuosi on ohi ja minun pitää lähteä kotiin ja joutuisin jättämään hänet. Ei se suhde kestäisi, koska niin pitkä välimatka. "Noniin rauhoitu. Kaikki on ihan hyvin. Hyvä on. Älä rakastu. Se on se vaihtoehto. Selvä, MINÄ EN RAKASTU matkan aikana." Ajattelen ja saan mielenrauhan.

Amerikan unelmaaTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang