Amerikan unelmaa

Osa 5

Kun olen purkanut tavarani, menen alakertaan. "Onko sinulla nälkä?" Sarah kysyy. "Ei ole." Sanon pudistaen päätäni. "Hyvä on. Teen ruokaa sitten vähän myöhemmin." Hän sanoo ja nyökkään. Daniel tulee jostain. "Haluisitsä lähtee mun ja parin mun frendin kaa ostarille?" Hän kysyy. "Joo. Se ois kiva!" Vastaan. Käyn hakemassa laukun itselleni, johon laitan kännykkäni ja rahapussini. Nappaan vielä aurinkolasit matkaan ja menen Danielin luo, joka on ulkona. "Meijän kyyti tulee kohta!" Hän sanoo ja pian musta avoauto kaartaa pihaan. En tiedä autoista, mutta tuo on kyllä hieno. Auton kyydissä on kolme poikaa. Daniel moikkaa heitä. "Aa joo. Täs on Alex, Jack ja James!" Hän esittelee pojat. Moikkaan heille ujosti ja Daniel kertoo kuka olen. Nousemme auton kyytiin ja lähdemme ostarille. Siellä meitä odottaa pari tyttöä. Daniel esittelee heidät. "Tässä on Alison, Lucy ja Isabella." "Sano vaa Ali." Alison sanoo minulle. Kerron heille nimeni ja lähdemme kiertelemään kauppoja. Vaikutan varmaan vähän ujolta, mutta sellainen olen vähän aina ollut uusia ihmisiä tavatessani. Ehkä se on ihan normaalia, mutta kaikki ketä olen tavannut täällä tähän mennessä ovat olleet kilttejä minulle ja vaikuttavat todella mukavilta. "Sä oot siis kotoisin Suomesta?" Lucy kysyy. "Joo oon." Vastaan. "Mä oon aina halunnu käydä siellä!" Jack sanoo ja muut nauravat. "Millasta siel on asuu?" Ali kysyy. Kerron heille ja he kuuntelevat haltioituneena. Isabella selaa kännykkäänsä. "Ehkä te voitte kaikki joskus tulla käymään siellä!" Sanon hymyillen. Muut ovat ideasta todella innoissaan paitsi Isabella, joka katsoo minua kuin jotain outoa. Ehkä hän on tottunut olemaan se huomion keskipiste, mutta nyt, kun minä tulin hän ei enää olekkaan se. En tiedä, mutta voi olla, että tulkitsen väärin. Hän vain vaikuttaa siltä kuin voisi olla se joka pitää huomion keskipisteenä olosta, mutta älä huoli en ole keskipisteenä kauaa. Päätämme käydä syömässä jotain.

Palaamme illalla kotiin ja alan huomata, että aikaero alkaa vaikuttaa. No kyllä siihen onneksi tottuu hetken päästä. Syömme iltapalaa, kun isäntäperheeni isä tulee kotiin. "Hei isä!" Daniel huutaa. "Hei!" Hän vastaa ja tulee keittiöön. "Sinua en olekkaan nähnyt aikaisemmin, mutta olet varmaan Elena?" "Joo. Hauska tavata." Vastaan ja kättelemme. Hän kertoo olevansa Harry. " Kiitos. Hyvää yötä!" Sanon, kun olen syönyt iltapalan. "Ole hyvä. Hyvää yötä!" Muut vastaavat ja menen huoneeseeni. Sujahdan peiton alle ja nukahdan heti.

Moi! Joo on ollu tosi pitkä aika, kun viimeks kirjotin, mutta mulla ei vaan jos nyt totta puhutaan oo ollu motivaatiota kirjottaa tänne mitään! Ja jatkossakin aijon kirjoittaa silloin, kun mulla on siihen motivaatiota, koska muuten näistä osista ei tulis niin hyviä! (Haluan kuitenkin tehdä laadukasta tekstiä enkä vaan pakonomasta kirjottaa näitä!) Toivottavasti ymmärrätte, mutta tässä nyt olisi uutta osaa!