Pyyntö

2

Viisi hovineitoa hääräilivät ympärilläni. Minut kylvetettiin, hiuksiani harjattiin ja letitettiin, kynsiäni viilattiin. Istuin koristeellisella jakkaralla ajatuksieni laukatessa tuhatta ja sataa. En saanut niistä kiinni. Kurottelin jatkuvasti muistojani kohti, mutta ne vain leikkivät kanssani. Tuntui että kun yksi kohta muistosta alkoi selvitä, toinen ajautui taas sumuun. Siinä vaiheessa, kun luokseni tuotiin rekillinen mekkoja minun oli pakko ryhdistäytyä ja keskittyä nykyhetkeen.

Rekissä roikkui toinen toistaan kauniimpia sinisiä mekkoja. Sovitin varmaan kahtakymmentä ennen kuin kaikki hovineitoni olivat tyytyväisiä. Hassuja naisia. Päähovineidon nimi oli Suzette, hän oli noin 40-vuotias nainen, lempeä ja äitimäinen. Hänen hiuksensa olivat violetit. En kehdannut kysyä miksi. Oli Kamryn, nuoren näköinen, pieni nainen joka vain tomutti. Hänen päästään kasvoi peuran sarvet, eli hän oli oppimani mukaan haltija. Nixie, nuori hänkin, tummansiniset hiukset, hymysuinen. Elody, ehkä melkein Suzeten ikäinen, räikeän punahiuksinen, tosi kiltti ja pirteä. Ja viimeisimpänä oli Prilla, varmaan Elodyn ja kahden muun nuoremman välistä, erittäin vakavan oloinen ja siivekäs nainen. Hänen selästään kasvoi värisevät, ihan ohuet keijunsiivet. Veikkasin ilmaelementtiä.

Kaikista viidestä näki, miten paljon he kunnioittivat minua, vaikkeivat he tienneet minusta mitään. Tämä systeemi vaikutti ihan hämärältä. Joku vieras tyttö tuotiin jostain toiselta puolelta maapalloa ja sitten häntä pitikin kunnioittaa kuin kuningatarta.

Minua "Teidän Majesteetiksenne" nimittely oli alkanut kyllästyttää jo heti alkuun, joten olin pyytänyt hovineitojani heittämään arvonimet sinne missä pippuri kasvaa. Purkaukseni oli saanut Elodyn ja Nixien tirskumaan, ja he olivat saaneet osakseen toruvan katseen Suzetelta. Sen jälkeen olin saanut oppitunnin linnan etiketistä.

"Neiti Ruut? Mitä mieltä sinä olet?" Nixien kimakka ääni tunkeutui ajatuksiini ja sai minut säpsähtämään. Tuijotin itseäni peilistä. Kalpea iho, maantienväriset polkkapituiset hiukset, siniset silmät. Osa hiuksistani oli nostettu ylös leteillä, osa oli jätetty vapaaksi. Korviini oli laitettu suuret timanttikorvakorut. Kimalteleva, maahan asti ulottuva mekko näytti liian hienolta päälleni. Sen hento harmahtavan sininen materiaali istui vartaloani vasten täydellisesti. Pitkät hihat, korkea kaula-aukko, vapaasti vyötäröltäni laskeutuva helma. Mekkoon kiinnitetyt timantit säihkyivät kauniisti. Nyökkäsin hitaasti.

"Pidätkö siitä?" Suzette hymyili. Nyökkäsin nopeasti uudelleen. Silitin helmaa varovasti, kuin peläten rikkovani mekon. "Pidän, se on todella kaunis", kuiskasin.

"Kummat kengät haluat?" Elody kysyi ojentaen eteeni kahta paria korkokenkiä. Päässäni välähti jokin, mutten saanut ajatuksesta minkäänlaista otetta. Olin aika hiton sekaisin. Kenkien korot olivat matalia. En ollut pitkä, joten olisin huolinut korkeampiakin, mutten halunnut huomauttaa asiasta mitään. Ehkei korkeat korot kuuluneet tälle saarelle.

Toiset kengistä olivat hopeiset, ja niiden kärkeen oli kiinnitetty ryppääksi mekkooni sopivia timantteja. Toiset olivat kokonaan valkoiset, ja niiden kärjissä ja sivuilla kiemurteli kauniita köynnösmäisiä kohokuvioita. Valitsin hopeiset, enkä jaksanut kummemmin miettiä asiaa.

***

Kuullessani koputuksen huoneeni ovelta, sydämeni hyppäsi kurkkuuni. Yhtäkkiä jännitin illallista niin paljon, että vatsani meni solmuun ja jalkani tuntuivat spagetilta. Hovineitoni ryntäsivät avaamaan ovea ja astelin heidän peräänsä. Pian huoneeseeni leuhahti miesten partaveden tuoksu. Jasmiinia ja sitruunaruohoa. Leon hymyili minulle ja hymyilin refleksinomaisesti takaisin. Hän näytti komealta koreassa puvussaan. Siihen kiinnitetyt arvomerkit välkehtivät laskevan auringon valon osuessa niihin.

"Hyvää iltaa kaunotar."
"Hyvää iltaa kalapoika."

Leon hymähti ja tarjosi käsikynkkäänsä minulle. Mietin, veikö hän meidät kaikki neljä tyttöä samalla tavalla ensimmäisille illallisillemme täällä. Niiasin nopeasti, niin kuin minut oli neuvottu tekemään.