Pyyntö

5

"Huomenta tytteli!"
Pearl veti painavat verhot sivuun yhdellä rivakalla liikkeellä ja päästi valon sisään. Viittani eilisyöltä lojui märkänä myttynä lattialla ja sen ympärille oli syntynyt suuri lätäkkö.

"Missä Suzette ja muut ovat?" marisin ja yritin vetää peittoa pääni suojaksi.
"Sanoin heille että he voivat pitää lomapäivän tänään", Pearl hihkaisi ja kohotin kulmiani.
"Ja he suostuivat?" ihmettelin ja nousin ylös. Pearl nyökkäsi ja hymähti.
Nostin märän viitan lattialta ja avasin parvekkeen oven. Muisto Leonin kohtaamisesta sai minut hämilleni. Astelin ripeästi kosteaan aamuilmaan ja laitoin viitan paksulle kaiteelle kuivumaan. Karistin mielestäni ajatukset eilisyöstä.

"Päivästä tulee lämmin", Pearl totesi tyynesti ja hymyilin hänelle.
"Miksi tulit herättämään minut?" kysyin tytöltä ja siirryin takaisin sisälle huoneeseen sulkien parvekkeen oven takanani. Pearl petasi sänkyni loppuun ja istahtahti sen laidalle hymyillen.
"Ajattelin, että veisin sinut kylälle ennen tämän illan kokousta", Pearl totesi kohauttaen olkiaan. Nyökyttelin innostuneena.

"Okei, sitten puetaan sut!" Pearl hihkaisi.
"Mutta hei..."
"Niin?"
"Mitä uskot että kokouksessa käy tänä iltana? Oletko kuullut mitään?" puhahdin. Koko aihepiiri koskien muistoja ja ylipäätänsä kohtaloani ahdisti. Pearl nousi sängyltä ja tuli luokseni. Hän sulki minut lämpimään halaukseen. Samanlaiseen, jonka sain joskus harvoin Mannaltakin.

"Kaikki hoituu kyllä. Sopeudut tänne varmasti ja kaikki menee täydellisesti", Pearl kuiskaili korvaani. Pari lämmintä kyyneltä valui poskeani pitkin. Pelkäsin vain niin paljon. Olin ollut epävarma koko elämäni, enkä uskonut sen muuttuvan. Pearl otti askeleen taaksepäin ojentaen olkapäilläni olevat kätensä. Hän pyyhkäisi kyyneleet poskiltani ja otti minua kädestä kiinni.
"Tule, saan sinut kyllä unohtamaan tämän hemmetin hankalan elämän."

***

Aurinko oli jo korkealla, kun minä ja Pearl astelimme kylän mukulakiviteillä. Vastaan tuli hevoskärryjä ja pyöriä, mutta ei yhtäkään autoa. Ihmiset tervehtivät iloisina, kumartelivat ja toivat kukkia. Kunnianosoitukset saivat minut tuntemaan oloni oudoksi ja mielessäni välähteli monia muistoja, jotka halusin unohtaa.

Mekko tuntui kiristyvän tiukalta päälläni ja ilmassa väreilevä kosteus sai kaikki aistini heräämään. Juuri kun olin sanomassa Pearlille kaipaavani taukoa, hän tarttui minua kädestä ja veti minut sisään erääseen taloista.

Astuimme sisään eräänlaiseen kampaamoon. Liikkeen sisustus oli jotain sellaista, jota olisin voinut kuvitella näkeväni palatsin sisällä. Katosta roikkui painavan näköinen kristallikruunu ja peilien raamit olivat koristeelliset ja kullatut.
Liike oli täysin tyhjä. Huokaisin helpotuksesta.

Pearl käveli ripeästi tiskille ja soitti siellä olevaa kelloa. Takahuoneesta ilmestyi siivekäs nainen. Huomattuaan Pearlin hän kiiruhti iloisena halaamaan tätä. Seisoin hämmentyneenä hieman sivummalla. Sekalainen kukkakimppu kahisi kainalossani, kun Pearl supatti jotain naisen korvaan. He kääntyivät katsomaan minua ja nainen tuli yhdellä suurella askeleella eteeni.

"Hei! Sinun täytyykin olla Ruut! Mikä kunnia tavata sinut!" selvästi innostunut nainen hihkui ja tarttui vapaaseen käteeni ja niiasi nopeasti.
"Tulen pian takaisin, niin aloitetaan!" nainen sanoi pyyhältäessään takaisin takahuoneeseen ja nyökäsin hämmentyneenä. Tunsin punan nousevan poskilleni. Pearl kiiruhti luokseni ja otti kukat kainalostani samalla työntäen minut yhteen kampaamotuoleista. Minuako tässä aijottiin sukia? Katsoin Pearlia hätääntyneenä.

"Äläs nyt Ruut! Pieni muutos virkistää! Tulen hakemaan sinut sitten" hän kikatti ja miltei juoksi ulos ovesta. Poskeni helottivat punaisina ja olin juuri karkaamassa tuolista, kun nainen palasi takahuoneesta.