Pyyntö

3

Ensin hiljaisuutta. Lapsen jokellusta, onnellisia vanhempia. Pieniä ilonhetkiä. Hyviä eskaripäiviä, jotka vaihtuivat nopeasti huonoihin numeroihin ala-asteen maantiedonkokeista. Kehityskestusteluja vanhempien kanssa.

"Saako Ruut teillä kotona apua läksyissä?"  Vaaleat takkuiset hiukset heiluvat, kun pieni tyttö pudistaa päätään. Vanhemmat istuvat hiljaa.
"Meillä on hiukan kiireinen arki."

Huolestuneita opettajia ja naapureita. Vakuuttelua siitä, että kotona on kaikki hyvin. Unohdettuja syntymäpäiviä. Huutoa rikotuista kotiintuloajoista. Alkoholin ja tupakan maistelemista yläasteella. Rahan varastamista vanhempien lompakoista, kotona yksin vietettyjä viikkoja vanhempien lomaillessa.

*

Mannan ääni huusi komerostani tietoa viimeisimmistä säädöistä. Kuka oli eronnut kenen kanssa, ketkä olivat nuolleet viime peleissä, kuka kenelläkin oli nyt kiikarissa. Makasin sängylläni raajat levällään ja yritin unohtaa maailman ympärilläni. En ollut juhlatuulella, enkä jaksanut kaikkia niitä poikia ja tyttöjä, jotka pyörisivät ympärilläni takiaisina. Kaikki halusivat tulla nähdyksi kanssani, mutta kukaan ei oikeasti halunnut olla kanssani. Kaikki oli niin pinnallista. Hengitin syvään ja yritin lopettaa itseni säälimisen. Ei siitä mitään hyötyä ollut.

"Kummat korkkarit? Nämä vai nämä?" Manna jatkoi ja nousin ähkien ylös sängyltä. Manna oli tullut ulos komerosta ja roikotti ojennetuissa käsissään kahta paria superkorkeita korkoja. Mustat ja punaiset. Osoitin punaisia. Ne herättäisivät enemmän huomiota. Ahtauduin pikkumustaani, joka oli ainakin yhden koon liian pieni, jos ei kahta. 

*

Räpsyttelin tuuheita tekoripsiäni ja mutristin punattuja huuliani. Hyppäsin opettajamme työpöydälle istumaan ja katsoin hiirtä muistuttavaa miesopettajaa säälivästi. Manna seisoi luokan oviaukossa poikien kanssa. Heidän kaikkien kasvoille oli liimautunut ilkikurinen, vahingoniloinen ilme.

"Eikö olisi sääli jos isäni saisi tietää että annoit minulle hylätyn vain sen takia, ettet tykkää minusta? Apua... Hänhän kertoisi pomollesi siitä, että sinulla on salasuhde hänen vaimonsa kanssa!" henkäisin teenäisen kauhistuneena ja painoin käden suuni eteen. Opettaja katsoi minua ensin epäuskoisena, sitten hermostuneena. Laskin käteni hänen olkapäälleen. En minä matikassa pärjännyt, tämä oli se mitä osasin tehdä parhaiten. 

*

"Se oli Ruutin syy!" veljeni karjui ja nousi seisomaan ruokapöydästä niin, että tuoli jolla hän oli istunut, kaatui pamahtaen juurikiillotetulle parketille.
"Ei vitussa muuten ollu!" huusin raivoissani ja olin myös ponkaisemassa ylös, muuta isän huuto pysäytti minut.

"Olkaa hiljaa!" isäni huusi ja sai veljeni ja minut painamaan päämme alas. "Meillä ei tästedes järjestetä minkään sortin juhlia! Ja te olette molemmat kuukauden arestissa, onko selvä!"

Veljeni karjaisi turhaantuneena ja heitti minun suuntaani viimeisen murhanhimoisen katseen, ennen dramaattista poistumista. Äitini kiemurteli vaivaantuneena tulissaan ja siirteli ruokaansa haarukallaan. Hänen vastalaitetut kyntensä rapsuivat haarukan pintaa varten. Nousin ylös tuolistani ja harpoin veljeni perässä yläkertaan. Vihasin perhettäni. Ökyrikas isä, täytetyillä huulilla ja korjatulla nenällä pilattu äiti, röyhkeä veli, ja minä. Kiittämätön tytär, joka ei edes halunnut elämää jota eli. 

*

"Olet minun paras ystäväni aina!" Manna sammalsi ja retkahti kaulaani. Aurinko hiosti niskaani ja alkoholi samensi mieltäni. Nyökkäilin ja nauroin vähän kävellessäni Mannan kanssa laiturilla. En ajatellut mitään noustessani pieneen moottoriveneeseen. En ajatellut että voisin kuolla, tai mikä pahempaa, että Manna voisi kuolla.