Girl with Purple Eyes | finnish

#5

Gabriella:

Briannan ensimmäinen koulupäivä täällä näytti menevän hyvin. Hän kylläkin näytti pahoittavan mielensä kuullessaan, että Xavier on eri luokalla. Xavierkin näytti surulliselta. Onkohan heidän välillään jotain?

Maxin oli jotenkin poissaoleva. Hänellä näytti menevän tunteisiin se, että ei pystynyt lukemaan Brin ajatuksia. Yritin kyllä puhua hänelle, että se voi johtua Brin kyvystä, mutta hän ei uskonut. Lopulta en enään jaksanut ja olin lopun päivää Brin, Fannyn ja Erican kanssa.

Olemme olleet Maxin kanssa jo 17-vuotiaista asti yhdessä eli kaksi vuotta. Aloitimme seurustelun, kun Max tuli tänne kouluun, ehkä kuukauden sen jälkeen. Tiedän, että en saisi ärsyyntyä noin helposti, mutta en voi sille mitään.

"Hei Erica, mitä voisin laittaa päälleni sinne bileisiin?" Säpsähdin hereille Briannan huuton. Näin Erican kävelevän Briannan vaatekaapille ja vetävän sieltä jonkun paidan.

"Hyvä heräsithän sinä" Fanny sanoi ja hyppäsi sängylleni. Nousin istumaan ja kysyin: "Paljonko kello on?" "19.06. Sinulla on noin tunti aikaa valmistua jos haluat ehtiä ja näyttää hyvältä" kuulin Briannan vastaavan. "Ehtiä mihin?" kysyin. Tytöt naurahtivat. Miten voisin muistaa mitään, jos heräsin kaksi minuuttia sitten. "Koulun aloittajaisjuhliin Kolmoseen, tietenkin" Erica kertoi. Pomppasin sängystä ylös ja juoksin vaatekaapilleni.

45 minuutin päästä olin valmis. Olin laittanut päälleni vaaleat, revityt farkut, vaaleanpunaisen topin, farkkutakin ja valkoiset balleriinat. Olin myös laittanut kirkkaan punaista huulipunaa ja ripsiväriä. Halusin näyttää aina mahdollisimman luonnolliselta, mutta huulipunat olivat heikkouteni.

Kävelimme käytävällä huonerakennuksessa, jonka joku fiksu oli joskus nimennyt 'Talo Helvetistä'. Niinpä me kutsuimme tätä TH:ksi. Kävelin Briannan ja Fannyn välillä. Briannan toisella puolella oli Erica. Heistä oli tullut hyvät ystävykset. Erica yleensä ystävystyy niiden kanssa, jotka tarvitsevat apua rakkaudessa. Erican ansiosta olinkin Maxin kanssa yhdessä. Hän tuntee Maxin pikkusiskon, vasta 15-vuotiaan Nancyn.

Yhtäkkiä yksi ovi käytävällä takanamme avautui. "Tytöt! Odottakaa!" Maxin ääni. Voi helvetti. Jatkoin matkaani, vaikka muut pysähtyivät. En vain kyennyt juttelemaan hänelle.

"Juttele hänelle. Et voi paeta tätä turhanpäiväistä riitaa. Selvitä asiat" Erican ääni kaikui päässäni. Yksi hänen taidoistaan. Välillä se kivaa ja välillä se vain vituttaa. Tällä hetkellä se oli jälkimmäinem vaihtoehto.

"Gab! Pysähdy!" kuulin Maxin äänen. Pysähdyin ja käännyin katsomaan Maxia. Ensimmäinen asia minkä näin oli Maxin surulliset kasvot. Sitten vasta kiinnitin huomiota hänen kammattuihin hiuksiin ja valkoiseen paitaan, josta näkyi selvästi hänen vatsalihakset läpi.

"Max, mikä on?" kysyin vahvalta, mutta nyt niin hauraan näköiseltä pojalta. "Olen ajatellut sitä tyhmää riitaamme ja haluan sopia sen" Max sanoi ääni säröillen. En sanonut mitään. "Ei kai me erota?" Max kysyi kyyneleet silmissä. Kietaisin käteni pojan ympärille ja kuiskasin tämän korvaan: "Ei ikinä"

Kuulin tyttöjen sanovan yhteen ääneen: "Aaww" En siltikään päästänyt Maxista irti. Pian kuulin tuttua tutumman miehen äänen: "Mitäs täällä tapahtuu?" Xavier tietysti, Adam mukanaan. Silloin päästin irti Maxista ja suutelin tätä. Hän vastasti suudelmaan heti. Irtauduimme toisista kuitenkin yllättävän nopeasti. Otin Maxia kädestä ja lähdin vetämään häntä kohti Kolmosta. En kuitenkaan kuullut muiden tulevan perässä ja käännyin katsomaan heitä. "Menemmekö me siis vai jäämmekö tähän käytävään?" naurahdin ja huomasin muiden ottavan meidät kiinni.

Xavier kaappasi Briannan syliinsä ja juoksi luokseni. He molemmat nauroivat ja katsoivat toisiaan silmiin. Heidän katsessaan oli jotain, mitä en ollut aiemmin nähnyt Xavierin silmissä. Rakkautta.

Words count: 501