Girl with Purple Eyes | finnish

#12

Kylie:

Heräsin jossain pimeässä paikassa. Todella pimeässä. En nähnyt mitään. Tai sitten silmieni ympärille oli solmittu huivi. Veikkasin vahvasti tuota toista vaihtoehtoa.

Huomasin istuvani tuolilla. Käteni olivat sidottu selkänojaan, mutta jalkani olivat vapaina.

Aluksi en muistanut mitään. En kerrassaan mitään. Sitten kuulin laukauksen ja kaikki palasi mieleeni. Füllerin päämaja, laukaus ja pimeys.

Yritin repiä käsiäni vapaiksi. Ne olivat sidottu karkealla köydellä, joka raastoi ranteeni verille.

Siis come on, kuka oikeasti sitoo kädet oikealla köydellä yhteen? On olemassa nippusiteitä ja vaikka minkälaisia muitankin köysiä, kuin tämä vitun köysi!

Naurahdus keskeytti käsieni repimisen. "Hyvä, että olet herännyt" kuulin Rickin sanova. "Ihan kuin sinua kiinnostaisi vointini" tuhahdin. Taas Rick naurahti. "Voi darling, ei minua kiinnoistakkaan. Minua kiinnosti vain siksi, että päässäsi olevat tärkeät tiedot eivät valuisi hukkaan"

"Anna hänen olla" kuulin uuden äänen sanovan. "Ja ottakaa tuo huivi pois, haluan nähdä tytön, kun kuulustelen häntä" ääni jatkoi. Joku tuli luokseni ja otti huivin pois silmiltäni. Vihdoin näin. Huokasin helpotuksesta.

Huone oli valoisa. Katsoin taakseni, jossa näin Simonin. Hänellä oli huivi kädessään. Hän hymyili minulle suloisesti. Hymyilin takaisin ja käännyin katsomaan eteeni. Edessäni seisoi, mustat hiukset omaava mies, päällään mustat farkut ja valkoinen t-paita. T-paidan läpi paistoi miehen vatsalihakset. Mies olo varmasti lähemmäs 40 vuotta, mutta komea ikäisekseen. Hänen käsivarressaan oli monta tatuointia. Mutta hänen silmänsä, ne olivat kirkkaan violetit.

"Taidat olla jo valmis. Onko tällä kaunokaisella nimeä?" mies kysyi viettelevästi. "On, Kylie True. En usko, että tiedätte minua, en ole kovinkaan tärkeä henkilö" sanoin asiallisesti.

"Minä olen West Füller?" mies kertoi. Valahdin ihan kalpeaksi ja mies naurahti. "Taidat olla kuullut nimeni aiemmin, eikö totta?" West kysyi. Nyökkäsin. "Kerro toki minulle kaikki mitä tiedät minusta. Ja jos et kerro, uskon sinun tietävän mitä tapahtuu" West sanoi, Simonin kaivaessa taskustaan aseetta ja osoitti sillä minua.

"Olet Briannan isä" sanoin, harkitsematta yhtään sanojani. Vinkaisin itsekseni ja huomasin Westin katsovan minua. "Bri- Briannan?" hän kysyi änkyttäen.

Huokaisin ja aloin kertomaan. Turha kai tätä olisi enään perua. "Niin, Brianna Leen. Hänelläkin on violetit silmät. Yksi ystäväni kertoi, että hän oli sanonut isänsä olevan Damien Smith, joka sattuu olemaan yksi sinun tunnetuimpia valenimiäsi" kerroin.

"Tunnetko Briannaa hyvin?" West kysyi oikeasti uteliaan oloisena. "En oikeastaan. Mutta hän tunsi isosiskoni, ennen kuin tämä kuoli" sanoin ja mulkaisin vihaisena Simonia. Hän hymyili minulle pahoittelevasti.

"Tämä riittää tältä päivältä. Skinner, vie tyttö huoneeseensa ja lukitse ovi" West sanoi ja käveli pois huoneesta.

"Tule, mennään" Simon sanoi ja irroitti käteni tuolista.

~~~~~

"Tässä on huoneesi" Simon sanoi ja avasi pienen huoneen oven. Kävelin sisään ja kuulin Simonin huutavan perääni ennen kuin sulki oven: "Ole kuin kotonasi!"

Huoneessa ei ollut ikkunoita. Se vaikutti todelta ahtaalta ja tunkkaiselta. Siellä oli vain sänky. Kävin makaamaan sen päälle ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo syvässä unessa.

Words count: 444