Girl with Purple Eyes | finnish

#8

Maximus:

Kerroin Heille kaiken Kolmosen juhlista. He kuuntelivat selitystäni hiljaa. Välillä huomasin Thomasin haukkovan henkeään ja Trixin silmässä kyyneleitä. Kerran taisin jopa nähdä kyyneleitä Tracyn silmäkulmissa. Se oli hieman yllättävää, koska Tracy on kaikista tylyin ja kylmä sydämmisin Heistä kaikista.

"Ja sen takia haluaisimme mennä LFALC-retkelle" Brianna lopetti kertomuksen puolestani. Brianna on oikeastaan todella mukava tyttö. Olen huomannut hänen ja Xavierin välillä jotain syvempää kuin ystävyyttä. Ja niin on Gabriellakin. Olemme keskustelleetkin asiasta.

"Tehän tiedätte, että LFALC-retkelle saa lähteä vain neljä kyvynhaltiaa?" Thomas huomautti.

Voi vittu. Voi vittujen vittu. Emme olleet ottaneet asiaa todellakaan huomioon. Meitä on kuusi. Kaksi ei pääse mukaan. Voi vittu saatana.

"Voi paska. Ei tietenkään otettu! Eikö tässä voitaisi tehdä poikkeusta ja antaa meidän kaikkien mennä?!" Xavier huuti. Epäonneksemme Trix pudisti päätään.

"Voi vittu saatana. Ketkä jää pois?" Gab kysyi. Hän oli todella hermostunut. Hän pelkäsi ilmeisesti jäävänsä pois neljän porukasta.

"Minun voimistani voi olla hyötyä, joten aion kyllä mennä. Maxinkin voimista on paljon hyötyä. Ehdotan, että ainakin Fan jää pois. En tarkoita tätä millään pahalla, mutta olet todella murtunut Erican takia enkä halua sen vaikuttavan retkeemme" Brianna selitti fiksusti. Hän vaikuttaa todella viisalta nuorelta naiselta.

"Uskon, että Mosseista voi olla myös hyötyä. Eli herra Jones jää neiti Bonin kanssa tänne. Sopiiko kaikille?" Thomas sanoi. Kaikki nyökkäsivät. Huomasin myös Gabin huokaavan helpotuksesta.

"Tulkaa huomenna kello 11.30 juhlasaliin. Pidetään koko koulun yhteinen muistotilaisuus Ericalle" Trix sanoi.

Nousimme sohvalta ja lähdimme ovelle. Vielä ennen kuin poistuimme, Trix huikkasi peräämme: "Hei! Otan osaa" Menimme ovesta ja lähdimme kävelemään kohti TH:ta.

Brianna:

Kävelimme jo TH:n käytävällä. Pysähdyimme kaikki Maxin huoneen ovelle.

"Max, voinko nukkua tämän yön siellä?" Gab kysyi arasti. "Tietysti" Max sanoi ja laittoi kätensä Gabin hartioille.

Jatkoimme kävelyä ilman Gabia ja Maxia, kunnes pysähdyimme Fannyn veljeni huoneelle. Huone oli myös Adamin veljen huone. Fan ja Adam päättivät yöpyä siellä.

Niinpä kävelimme Xavierin kanssa lopunmatkaa kahdestaan. Pysähdyimme minun huoneeni ovelle.

"No, hyvää yötä" X sanoi ja oli jo jatkamassa matkaansa, mutta otin häntä äkkiä kädestä ja käänsin itseeni päin.

"Älä lähde. Voisitko nukkua tämän yön huoneessani? Kaiken tämän jälkeen, en usko, että pystyn nukkumaan yksin" kysyi Xavierilta hiljaa. Katsoin häntä suoraan silmiin. Hän nyökkäsi.

Otin farkkujeni taskusta avaimeni ja avasin oven. Kävelin sisään X perässänim. Hän sulki oven. Jätin kengät eteiseen ja hyppäsin suoraan sängylleni.

"Hei, eikö sinun kannattaisi vaihtaa jotkut mukavammat vaatteet päälle? Ja haittaako jos otan farkkuni pois, näissä on aika tukala nukkua?" X kysyi ja istui Gabin sängylle.

"Ofc vaihdan jotain mukavampaa päälle. Ja voit ottaa ne farkut pois, ihan kun en olisi ikinä ennen nähnyt jalkoja" vastasin vähän sarkastisesti, mikä sai Xavierin naurahtamaan. Hän alkoi ottamaan housujaan pois ja minä nousin sängyltäni. Kävelin vaatekaapilleni ja otin sieltä minulle todella ison, harmaan paidan. Menin vessaan vaihtamaan vaatteet.

Otin vaatteeni päältäni ja laitoin harmaan paitani päälle. Tai oikeastaan se oli veljeni Alexin, mutta otin sen tänne mukaan salaa. Hän on normaali ihminen eikä kyvynhaltia, ihan niin kuin siskoni Kacie. He ovat vain minun sisarpuoliani, koska äitini oli Alexin isän kanssa ennen minua ja on nyt Kacien isän kanssa. Alex on 25-vuotias ja Kacie 14.

Havahduin mietteistäni ja kävelin pois vessasta. Näin Xavierin nukkumassa sängylläni pelkästään t-paita ja bokserit päällä. Ainoa ääni koko huoneessa oli Xavierin rauhallinen hengitys.

Kävelin sänkyni laidalle ja kävin makaamaan hänen viereen. En tiennyt viitsisinkö painautua hänen kylkeensä kiinni, kunnes tunsi Xavierin vahvojen käsien kiertyvän ympärilleni. Hän nukkui vieläkin. Hän tuhisi ihanasti niskaani.

Tähänhän voisi vaikka tottua, oli viimeinen ajatukseni ennen kuin nukahdin hänen viereensä.

Words count: 575