Girl with Purple Eyes | finnish

#9

Tämä kohta siis jatkui heti siitä kidnappauksesta.

Kylie:

"Voi helvetti, päästä irti!" huusin miehelle, joka retuutti minua kohti mustaa pakettiautoa pihalla.

"Haluan päästä näkemään siskoni, ja että hänellä on kaikki hyvin!" karjuin niin kovaa kuin lähti. Viimeinen asia minkä näin oli Erica verta pulppuavana ja kaatuneena maahan.

Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Ei, ei voi olla. Hän on kuollut. Ei kukaan ihminen selviä kahdesta luodista, jotka osuvat suoraan sydämmeen. Mutta hän ei olekkaan ihminen, hän on kyvynhaltia. Ja hemmetin voimakas semmoinen. Mutta ei, hän on kuollut. Minun takiani.

"Hänellä on varmasti kaikki hyvin" mies sanoi keskeyttäen mietteeni. Huomasin, että istuin jo autossa takapenkillä. Kukaan ei pitänyt minusta kiinni eikä minua ollu solmittu mihinkään. He tiesivät, että en pääsisi karkuum.

"Ei, hänellä ei ole vittu soikoon, kaikki hyvin! Hän on kuollut sinun takiasi!" huusin miehelle ja aloin nyyhkyttämään.

Pian pieni nyyhkytys vaihtoi voimakkaaksi itkusti. Auto kaikui itkun ääniä. Mikään, ei mikään tässä maailmassa, saisi minua lopettamaan itkuani.

"Simon, rauhoita hänet" kuulin jonkun sanovan etupenkiltä, ja hetkeä myöhemmin jonkun kädet kietoutuivat ympärilleni.

"Painu mummolaan!" huusin ja revin kädet pois ympäriltäni. Simon vierelläni vain tuhahti, eikä edes yrittänyt rauhoitella minua enään.

Ajoimme noin puoli tuntia, kun tunsin Simon kääntävän minut niin, että sai sidottua silmäni mustalla huivilla.

"Ota tämä pois!" huusin ja yritin itse avata solmua, kun tunsin jonkun kylmän asian ohimollani. Aseen. Rauhoituin heti.

"Hyvä tyttö. Tiedät jo olevasi vaarassa, joten miksi kerjäät kuolemaa? Siskosi uhrautui puolestasi, etkö halua olla uhrautumisen arvoinen?" kuulin Simonin välinpitämättömän äänen korvassani.

"Minne viette minut?" kysyin hiljaa. Kuulin jonkun nauravan etupenkillä.

"Kuule honey, luuletko, että me kertoisimme sinulle? Älä luule itsestäsi liikoja. Etkö ymmärtänyt, miksi peitimme silmäsi? Ettet pysty hurmaamaan meitä vaaleanpunaisilla silmilläsi" joku sanoi. Kuulin naurua. Tunnistin Simonin ja äskeisen puhujan äänen, mutta en kolmatta.

Kolmatta? Miehiähän oli neljä Kolmosessa? Missä neljäs on? Voi perkele. Siellä on vakooja. Salainen agentti. Petturi.

"No jos te aiotte pitää minua täällä kauan, niin voisimmeko tutustua toisiimme? Minä voin aloittaa. Nimeni on Kylie True. Olen 17-vuotias ja minulla on, tai siis oli, isosisko Erica True. Teidän vuoro" kerroin.

"Öö, olen Simon Sander ja olen 23-vuotias" Simon kertoi vuoron vaihtuessa minulta pois. He siis oikeasti pitivät minua tyhminä. Kuka kertoo viholliselle itsestään? Minä kerroin, koska uskoin, että he tiesivät sen kaiken jo valmiiksi.

"Minä olen Rick Demons, 26-vuotias ja tämä tässä vieressäni on Nick Demons, kaksoisveljeni" kuski kertoi. En toisiaankaan aikonut kertoa siitä, että tiesin sisäoppilaitoksessa olevasta petturista.

Auto pysähtyi. Olimme perillä, tai ainakin niin oletin. Joku avasi auton oven ja veti minut ulos. Ilmassa leijui mädän kananmunan tuoksu.

"Tervetuloa Füllerin päämajaan" Rick sanoi ja johdatti minut jonnekkin paikkaan.

Kuulin aseen laukauksen ja sitten kaikki pimeni.

Words count: 438