Girl with Purple Eyes | finnish

#1

Brianna:

Astuin ulos autosta vetäen matkalaukkuni perässä. Pamautin oven kiinni. Katsoin edessäni olevaa suurta taloa. Kuulin auton kaahaavan pois parkkipaikalta. He siis oikeasti aikoivat jättää minut tänne. Polkaisin maata turhautuneena. Katsoin uudelleen taloa. Katolla luki suurin kirjaimin: Montrealin sisäoppilaitos. Otin puhelimeni taskusta. Kello oli 7.45. Vartti vielä. Kello 8.00 minulle oli sovittu tapaaminen jonkun Xavier Mossin kanssa. 

"Hei, oletko Brianna Lee?" kuulin iloisen äänen edestäpäin. Nostin katseeni puhelimestani ja nyökkäsin. "Hyvä, nimeni on Xavier Moss, olen tämän koulun oppilaskunnan puheenjohtaja. Esittelen sinulle tänään paikkoja ja muita nuoria" Xavier sanoi matalalla, mutta niin ihanalla äänellä. "Ok" sanoin ja käänsin katseeni takaisin puhelimeen. "No, sinä se et paljoa puhu. Voisitko kiltisti laittaa sen puhelimen pois ja keskittyä?" hän sanoi ja tuijotti puhelinta. "Selvä sitten, herra Nirppanokka" tuhahdin hänelle ja tungin puhelimeni takaisin taskuun. Vasta silloin katsoin Xavieria ensimmäisen kerran kunnolla. Hänellä oli tummat hiukset ja taivaan väriset silmät. Voisin vain tuijottaa niitä ikuisuuden. Yhtäkkiä hän naurahti. Olin jäänyt kiinni tuijotuksestani. "Jatketaanko matkaa?" hän sanoi hymyillen minulle niin suloista hymyään.

"Ja tässä on ruokala" Xavier sanoi ja osoitti isoa aluetta, joka oli täynnä tuoleja, pöytiä ja oppilaita. Mutta kukaan ei istunut pöydissä. He ottivat ruokansa ja jatkoivat matkaansa viereiselle isolle ovelle. Ulko-ovelle. "Haluatko syömistä? Olemme kuitenkin kierrelleet koulua kaksi ja puoli tuntia. Tule, mennään" Xavier sanoi ja lähti viemään minua kohti ruokahihnan jonoa.

Otimme ruokamme nopeasti ja menimme isolle ovelle. "Tervetuloa Vapaaniitylle" hän sanoi ja avasi oven. Näin mitä kauneimman näyn. Ison kukkaniityn, jossa oli siellä täällä pöytiä. Pöydissä oli oppiloita nauramassa ja juttelemassa. Xavier suuntasi yhdelle pöydistä, jossa istui jo tyttö ja poika. Kävelin Xavierin perässä, koska en halunnut jäädä oven viereen näyttämään tyhmältä.

Istuin pöytään, jossa Xavier jo luontevasti jutteli tytölle ja pojalle. Kiinnitin ensimmäisenä huomiota heidän silmiinsä. Tytöllä oli valkoiset silmät ja pojalla kultaiset. "Gab, Max, tässä on uusi oppilaamme Brianna Lee. Brianna, tässä on Gabriella Moss, isosiskoni ja hänen poikaystävänsä Maximus Floyd" Xavier kertoi. "Hei" sanoin hiljaa. "Moi! Sinun silmät. Ne.. ne ovat ihanat! Mikä on voimasi? En ole koskaan nähnyt violetteja silmiä" Gabriella sanoi saaden minut ymmälleen.

Violetit? Silmäni ovat aina olleet ruskeat. Suklaanruskeat. Miten ne olisivat voineet muuttua violeteiksi?

"Violetit?" Xavier ja minä sanomme yhteen ääneen. Xavier kääntyi katsomaan minua. "Tässä, ota kuva ja näytä minulle" sanon ja ojennan puhelinta Xavierille. Hän otti puhelimeni vastaan ja otti kuvan. Sitten hän näytti kuvaani. Se oli totta. Silmäni olivat violetit. Tumman violetit.

"Meidän pitää käydä Heidän luona" Maximus sanoi.

Keistä Heistä hän puhuu? Ja mitä täällä tapahtuu?

"Trix, Tracy ja Thomas Roy. Tämän paikan johtajat" Max vastasi minulle nopeasti. "Tule mennään" Gabriella sanoi ja nykäisi minua kädestä. "Toivotaan, että tällä kertaa Thomas on ihminen eikä tiikeri"

Words count: 438
Tämä kirja on omistettu teille thathabsgirl, hemppu ja SannaHonkanen.

thathabsgirl ja hemppu, te inspiroitte mua aloittaa kirjan tekemisen.

SannaHonkanen, sun ansiosta uskalsin julkaista ensimmäisen luvun.