Vihasuudelmia

Osa 6.

Noel

Aloitamme huimat kahden hengen bileet korkkaamalla ne Calebin aiemmin tuomat siiderit. Toinen päättää samalla laittaa Spotifysta musiikkia soimaan ja kohta huoneen täyttää Avenged Sevenfoldin melodinen musiikki. Hymyni leviää entisestään, kun päähäni pälkähtää kuin tyhjästä ajatus. Lasken siiderin lattialle viereeni ja käännän katseeni Calebiin. Ennen kuin sanon mitään, katselen toista hetken leveästi hymyillen.

"Ai säkin tykkäät Avengedista", sanon kierosti virnistäen ja siirryn sängyltä lattialle tölkkini viereen.
"Joo! Synyster Gates on mun lempparikitaristi", Caleb innostuu ja laittaa soimaan vanhimman levyn.
"No siinä tapauksessa tänään on sun onnenpäivä!" julistan, otan lisää juomista ja virnistelen yhä vain leveämmin.
"Ai miten niin?" toinen hölmistyy.
"No, sattuipa niin että sain kaks lippua niiden keikalle lahjaksi, mutta Liam ei halua käyttää omaansa ja olisin kaveria vailla. Kiinnostaako?" Caleb alkaa miltei hyppiä ilosta. Se tuulettaa ja huutaa onnellisena, ja mua hymyilyttää.

Myöhemmin Caleb menee vanhempiensa viinakaapille ja tuo meille Absolut Vodkaa virnuillen. Me päätämme ottaa shottikisan ja katsoa kumpi jaksaa juoda enemmän ennen kuin oksentaa. Kisa menee minulle, voitanhan toisen sata nolla, vaikken olekaan kokenut alkoholin kanssa. Siinä vodkapäissäni kun Caleb on tullut takaisin vessasta, keksin avata suuren suuni.
"Taidan tietää miks mä vihasin sua niin paljon", sammallan ja horjahdan Calebin sängylle.
"No?" toinen kysyy ja yrittää pysyä istualteen pystyssä.
"Koska oot ihan vitun täydellinen", sanon suoraan ja yritän kohdistaa heiluvaa katsettani toiseen. "Ootko koskaan katellu vatsalihaksiasi? Meinaan mä oon ainakin salaa uimatunneilla."
"Sä oot ihan päissäs", Caleb vastaa tulipunaisena. "Sitä paitsi, mä en oo edes homo."
"Mikset?" kysyn ja kallistan päätäni.

"No siis, ööh, tota, se on homoa?"
Purskahdan nauruun ja otan lisää vodkaa, vaikka se ei ehkä olekaan maailman paras ratkaisu siinä kohtaa.

Herään aikaisin aamulla auringonpaisteeseen ja aivan järkyttävään krapulaan. Sen jälkeen kun olen suunnilleen saanut itseni istumaan oksentamatta, huomaan että istun paidatta puolialastoman Calebin vieressä. Toinen nukkuu vielä, mutta huomioni kiinnittyy muutamaan tummaan mustelmaan hänen rintakehässään ja kaulassaan. Myös omassa rinnassani näkyy ilmiselviä fritsuja, enkä voisi olla hämmentyneempi. En muista edellisillasta sen shottikisan jälkeen yhtikäs mitään, enkä oikeastaan ole yhtään varma että haluanko tietääkään.
"Caleb!" kuiskaan ja tökkään kaveriani kylkeen. Tyyppi ei reagoi mitenkään, joten arvelen hänen juoneen vielä minuakin enemmän. Päätän siis äkkiä pukea päälleni ja vaivihkaa juosta ulos talosta selvittämään päätäni, ajatuksiani ja ylipäätään sitä, mitä ihmettä oikeastaan edes tapahtui?